Väärin sammutettu presidentinvaaleissa
Mikä Suomeen on mennyt? Maailma pienenee, mutta täällä käännytään sisäänpäin. Globalisaatio on kirosana ja EU:ta kavahdetaan. Kuka kyynisimmin suhtautuu ulkomaalaisiin, on isänmaallisin. Kansainvälisiä tehtäviä katsotaan syrjäsilmällä ja ne tuomitaan pelkäksi matkustusfriikkien puuhasteluksi.
Käynnissä olevien presidentinvaalien yksi pohjanoteerauksia oli kaasuputkigate. Sen railakas esiinnosto tiedotusvälineissä oli demarien vaalikampanjan käännekohtia. Mediassa herkuteltiin tyhjällä ja torpedoitiin tehokkaasti Paavo Lipposen presidenttikampanjaa.
KIMMO KILJUNEN
- Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori.
- kimmo.kiljunen@
hotmail.com
Johtavat tiedotusvälineet luovat todellisuuskuvan, johon kansalaiset reagoivat. Edustuksellisen demokratian uskottavuus on kovan paikan edessä.
***
Kuinka on mahdollista, että Lipposta moitittiin Itämeren kaasuputkesta? Onko tässä järkeä?
Itämeren pohjaan asennettu kaasuputki yhdistää pysyvällä tavalla Venäjän, Saksan ja Ranskan keskinäisriippuvuuteen. Se on upea saavutus. Entiset periviholliset ovat löytäneet toisensa ja peruuttamattomasti. Onko niiltä kadonnut historian taju, jotka tätä arvostelevat?
Ei kai ole täysin väärin sanoa, että Itämeren kaasuputki on parasta ja kestävintä rauhanpolitiikkaa Euroopassa. Jos joku muuta todistaa, hänellä on poliittinen ketunhäntä kainalossa. Se on vastuutonta.
***
Väärin sammutettu – mutta se ei paljoa lohduta, kun katsoo presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tuloksia. Johtavat tiedotusvälineet luovat todellisuuskuvan, johon kansalaiset reagoivat. Edustuksellisen demokratian uskottavuus on kovan paikan edessä.
Ei savua ilman tulta, sanoo vanha viisaus. Niinpä kun jokin asia kyseenalaistetaan, sitä on vaikea puolustaa. Elämykset ratkaisevat, eivät asiaperusteet.
Ja media tarjoaa elämyksiä.Sillä on ilmaherruus ja se käyttää valtaansa tehokkaasti. Yritä tässä sitten perustella, että kaasuputkigate oli pelkkä savuhirviö, kummitus epätodellisuudesta.
***
Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tuloksissa on sentään yksi lohduttava piirre. Eduskuntavaalien nurkkakuntainen jytky ei nyt purrut. Kansan protestimielellä on sentään jotkin rajat.
Toista kierrosta ei onneksi käydä syrjään vetäytyvän Suomen ja avoimeen kansainväliseen vuorovaikutukseen pyrkivän Suomen välillä. Pienestä tämäkin oli kiinni.
Lienee totta, että presidentinvaalien tulos on Suomen sosialidemokraattien huonoin vaalitulos koskaan. Ei edes puoluehajaannuksen aikaan oltu näin heikoilla. Emme onnistuneet riittävästi perustelemaan ehdokkaamme valtiomiestaitoja.
Nyt ei auta kuin koota rivit ja uskoa asiaamme. Vihoviimeistä olisi pistää pää pensaaseen ja kääntää maailmalle selkänsä.
