• D-kasvo
• 21.06.2025
• 8:30
• (Päivitetty: 19.06. 9:41)

Taloustieteilijä Mika Maliranta tunnustaa, että ei koululaisena edes tiennyt taloustieteen olemassaolosta. Jos elämä olisi mennyt vähän toisin, hän olisi voinut olla osallisena Lahden doping­skandaalissa.

Työn ja talouden tutkimus Labore -tutkimuslaitosta, entiseltä nimeltä Palkansaajien tutkimuslaitos, johtava Maliranta kävisi taloustieteen mainosmiehestä. Sitä hän osin onkin, sillä Maliranta opettaa Turun yliopistossa osa-aikaisena professorina.

Maliranta valitsee sanojaan tarkkaan, ”ettei suututa tovereita muissa yhteiskuntatieteissä” vastatessaan kysymykseen, mikä taloustieteissä kiehtoo.

– Uskaltaako sanoa, jos ei katso sivuille, että taloustiede on mennyt vauhdilla eteenpäin viimeisen reilun 100 vuoden aikana. Se on ratkonut kysymyksiä ja siirtynyt seuraavien kimppuun. Kumulatiivisuus on aika hieno piirre tieteellisessä tutkimustoiminnassa. Myös johdonmukaisuus ja eksaktisuus viehättävät, Maliranta muotoilee.

Talousoptimismini on analyysin tulos, ei mikään luonteenpiirre.

TALOUSTIETEIDEN yhteiskunnallinen merkitys onkin kasvanut jo pitkään. Yhä useammin mediassa maailmaa selittää taloustieteilijä. Itsekin usein televisiossa maailmaa kommentoiva Maliranta sanoo ilmiötä globaaliksi, mutta ei uudeksi.

Hän muistuttaa jo toisessa maailmansodassa taloustieteilijöiden kehittelemillä peliteorioilla olleen tärkeä rooli, kun Yhdysvallat voitti Japanin. Nyky-Yhdysvalloissa politiikan tutkimus ja yhteiskuntatieteet ovat jo pitkään lähestyneet taloustiedettä.

– Oma tulkinta taloustieteiden pärjäämiselle on, että se on ollut tieteellisiltä menetelmiltään todella edistyksellinen ja monipuolinen. Siinä on luotu ajattelun kehikkoja, monella alalla toimiva työkalupakki käytännöllisten ongelmien ratkaisemiseen.

Suomen edesmennyt virallinen fundeeraaja, Mauno Koivisto, on Malirannan mielestä hyvä esimerkki syvällisestä talouspoliittisesta ajattelijasta. Hän tunnustautuu Koiviston suureksi ihailijaksi.

Hän kuvaa Koiviston otetta yhteiskunnalliseen talouspoliittiseen keskusteluun samaan aikaan niin hätkähdyttäväksi, kiehtovaksi ja filosofiseksi, että sellaiseen törmää harvoin. Valtiomiestason talouspohdiskelua, Maliranta summaa.

Malirannan mielestä Koiviston ajattelu oli usein niin loogista ja osaavaa, että hänen johtopäätöksistään ei edes tarvitse olla samaa mieltä. Ja tämänkin Koivisto osasi perustella.

– Koiviston kirjoissa on upeaa, että hän puhuu filosofiasta yleisellä tasolla. Usein tällainen filosofointi jää vähän ilmaan, mutta Koivistolla kyse on käytännön ajattelusta, joka kertoo, kuinka yleinen filosofinen teoria toteutuu erilaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa.

– Pidän myös Koiviston ajatuksesta, että aina pitää olla vähän huolissaan. Se on terve lähestymistapa. Koivisto myös pohti optimismin roolia elämässä. Hän taisi päätyä omalla kohdallaan arvioon optimistinen pessimisti.

SUOMEN virallinen talousoptimisti on ilmaus, mikä on viime vuosina liitetty Malirantaan. Hän painottaa, että omalla kohdalla talousoptimismi on analyysin tulos, ei mikään luonteenpiirre.

Suomen talouden nousua pitkään ennustanut Maliranta oli aikoinaan myös melkoinen talouspessimisti, jopa tohtori tuhoksi kutsuttu. Tämä tosin tapahtui jo ennen finanssikriisiä. Maliranta teki tuolloin useammankin kriittisen kirjoituksen, joissa hän ruoti Suomen pidemmän aikavälin talouskasvunäkymiä ja ict-alan odotuksia katteettomasta optimismista.

Synkistelyyn taipuvaisessa Suomessa on helppo saada optimistin leima. Tähän kuuluu Malirannan mukaan myös se, että optimistilla on nyt kova todistamisen taakka.

Maliranta on jo pitkään puhunut, kuinka Suomessa talouskasvun mahdollisuudet ovat monia kilpailijamaita paremmat seuraavan 10 vuoden aikana. Todistamisen taakkaa hän purkaa muun muassa viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Pinnan alta. Miksi edessämme on vahvan talouskasvun aika?

Kirja latoo uutta ja vanhaa tutkimustietoa sekä muuta faktaa talousoptimismin perusteluiksi.

– Päätekijä, jos olen oikeassa, on, että Suomen yrityssektorin tuottavuusero Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna alkaa kaventua. Tässä oltiin jo lähellä 2010, mutta Nokian takia finanssikriisin jälkeinen aika oli Suomessa monia muita maita karumpi. Toinen Suomelle myönteinen tekijä on yritysten tki-toiminnassa 2010-luvulla tapahtunut merkittävä rakennemuutos.

Maliranta myöntää kirjaprosessin aikana kyseenalaistaneensa optimistista tulkintaansa, mutta kertoo saaneensa kirjasta kollegoilta myönteistä palautetta.

Hän on itse tyytyväisin kirjan lukuun, missä hän purkaa 12 myyttiä kasvuesteistä. Myös myyttien murtamisessa todistamisen vastuu vaati paljon perusteellista tarkastustyötä.

– Pidän vuodessa noin 50 esitelmää tai luentoa. Kirja taklaa lähes kaikki taloustieteen vastaiset näkemykset, joita noissa tilaisuuksissa on minulle esitetty.

Suomessa optimistilla on kova todistamisen taakka.

MALIRANTA kehuu suomalaista taloustieteellistä tutkimusta, jossa hänen johtamansa Labore on yksi neljästä akateemista käytännön tutkimusta tekevästä tutkimuslaitoksesta.

Labore keskittyy työmarkkinoita, palkansaajia ja kuluttajia koskeviin tutkimusaiheisiin, Etla tekee elinkeinoelämän näkökulmasta kiinnostavia tutkimuksia, Pellervon taloustutkimus keskittyy alkutuotantoon ja VATT on julkistalouden tutkimuslaitos.

– Meillä on hyvä ja toisiamme täydentävä työnjako. Kaikissa tutkimuslaitoksissa on vahva akateeminen osaaminen ja kaikki tekevät kovatasoista kansainvälisen tason tutkimusta. Sieltä tulee osaaminen ja riippumattomuuden vaatimus.

Maliranta painottaa, että työnjaosta huolimatta edellä mainitut tutkimuslaitokset eivät ole taustayhteisöjensä lobbareita.

– Taustaryhmänsä äänitorveksi leimaaminen ei tunnu mukavalta, mutta sellainen pitää ottaa enemmän haasteena. Tutkimuslaitokset kirittävät ja täydentävät toisiaan, kun tutkimuskysymykset ovat sen verran erilaisia. Ja laitokset myös tekevät paljon yhteistyötä. Asetelma on vähän vaikea selittää somenillittäjille, mutta talouspolitiikan päätöksentekoporukoissa tutkimustyötämme arvostetaan.

SUOMALAISEEN luonteeseen sopii ajatus ”pessimisti ei pety”. Tosin optimistikin voi pettyä – tai ainakin joutua myöntämään, että optimismin toteutumista voi joutua odottamaan arvioitua pidempään.

Maliranta edelleen näkee Suomen talouskehityksen optimismin perusteltuna, mutta toteutumisaikataulu voi venyä. Tällä kertaa syyt ovat hyvät ja globaalit: pandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Trump.

– Jos politiikan tutkijat ovat käänteistä yllättyneitä, niin kai taloustieteilijöilläkin on tällaisten tapahtumien takia oikeus olla väärässä, Maliranta puolustelee.

– Asia, joka tapahtuu kerran tai kaksi vuosisadassa, pandemia. Tämä oli Suomen kaltaiselle maalle erityisen hankala, kun olimme muutenkin vähän toipilas. Sitten Venäjä hyökkää naapurimaahan, mikä tosin tapahtuu useammin kuin kerran vuosisadassa. Ja sitten Trump ja tariffit.

Maliranta pelkää, että Trumpin toimet voivat iskeä Suomeen kovempaa kuin moneen muuhun maahan. Uudesta suhdannekuopasta uhkaa tulla pidempi ja syvempi kuin monessa muussa Euroopan maassa.

– Tämä selittää, miksi optimismissa on otettu takapakkia ja toteutumisen aikataulua pidennetty. Iso kuva, pitkän aikavälin trendi, ei kuitenkaan ole muuttunut. Uskon edelleen, että Suomella on vahvat perusteet seuraavan 10 vuoden aikana aikaisempaa vahvempaan kasvuun, mutta laskusuhdanne voi hidastaa trendin toteutumista.

OIKEISTODEMARI. Malirantaa edelleen harmittaa, että hän vuosia sitten lipsautti itsestään tällaisen ilmauksen toimittajalle.

– Sehän oli sarkasmia, mutta jäi valitettavasti elämään. Osa vihaa ilmausta oikeisto-sanan takia, osa demarin takia. Haukkuja tulee sekä oikealta että vasemmalta, Maliranta huokaisee ja jatkaa:

– Monen demarin mielestä oikeistodemari on yhtä paljon demari kuin punainen on nainen.

Oikeistodemarin asemesta Maliranta asemoi itsensä ”pohjoismaisen hyvinvointivaltion vannoutuneeksi kannattajaksi”, markkinataloushenkisellä painotuksella.

– Hyvinvointivaltio on upea idea ja valtava innovaatio, ajatus, että yhteiskunta panostaa markkinoiden toimivuuteen. Ehkä osin tähän liittyvä oikeistodemarius on Ruotsista lähtenyt, kun siellä demarihallitusten aikana voimallisesti edistettiin hyvinvointivaltion ja markkinatalouden yhteistoimintaa.

Valitettavasti Trumpin takia myös toimiva markkinatalous on vaarassa. Ei vielä rikki, Maliranta arvioi, mutta särkymisvaarassa. Hän sanoo Trumpin toimivan nyt kaikkea sitä vastaan, mitä aikaisemmat markkinamyönteiset republikaanipresidentit ovat tehneet.

– Yksikään republikaanijohtaja ei ole aiemmin esimerkiksi kyseenalaistanut keskuspankin roolia rahapolitiikassa. Ainoa asia, missä Trump seuraa edeltäjärepublikaaneja, on julkisen talouden velkaantuminen.

Maliranta pitää Trumpin markkinataloudella leikittelyä kovana pelinä, jossa riskit ovat isot. Toisaalta – markkinatalouden voimaan uskovana – hän pitää mahdollisena, että markkinavoimat voivat myös hillitä Trumpin toimia.

Hän ihmettelee, mistä nousee ajatus markkinatalouden haastamisesta. Taloustieteilijöillä kun on ollut jo toistasataa vuotta konsensus markkinatalouden tehokkuudesta.

Tähän konsensukseen kuuluu, että hyvinvointi heikkenee, jos kaikkia maita hyödyttävä kansainvälinen kauppa hyytyy. Suomen kaltainen pieni, viennistä elävä maa kärsisi erityisen paljon.

– Teoria ja empiirinen tutkimus tukevat näkemystä markkinatalouden toimivuudesta. Valitettavasti hulluja ideoita ei näemmä saa lopullisesti kuopattua, kun tutkimuksellisesti näin selvä asia nousee politiikassa välillä uudestaan pintaan.

Monen demarin mielestä oikeistodemari on yhtä paljon demari kuin punainen on nainen.

TRUMP on perustellut tekemiään veron­alennuksia muun muassa niiden dynaamisilla vaikutuksilla. Näin teki myös Suomessa valtiovarainministeriö, kun puoliväliriihessä hallitus kertoi tulevista veronalennuksista.

Kun Malirannalta kysyy arviota dynaamisista vaikutuksista, alkaa suoranuottisesti muuten puhuvan Malirannan hieman yllättäväkin pyörittely: väärinymmärryksille altista, tahallistakin väärinymmärrystä, kuuluu sotaan molemmin puolin…

– Taloustieteilijöiden valtaenemmistö oli aika hämmentynyt VM:n perusteluista ja laskelmista. Aiemmin se ei ole tuon henkisiä perusteluja esittänyt. Itse olisin kaivannut tarkempaa tukeutumista tutkimusnäyttöön. Diplomaattisesti sanottuna, tämän tyyppisellä ohjelmalla Suomen talous tuskin vahvistuu, Maliranta muotoilee.

Maliranta pitää ongelmallisena, jos VM:n kaltaisen superministeriön uskottavuus heikkenisi.

Hänen mielestään Suomessa talouspolitiikassa on tarvetta vahvalle toimijalle ja koordinaattorille. Vallan keskittyminen kuitenkin muuttuu vaaralliseksi, jos valta toimii itseään suojelevalla tavalla. Maliranta pitää olennaisena miettiä, miten VM:n valvontaa voitaisiin jatkossa kehittää.

– VM:llä on valtavasti valtaa. Sen rooli on samaan aikaan uhka ja mahdollisuus. Olennaista on, että valta ja vastuu ovat tasapainossa. Näen VM:n vallan keskittymisessä epäkohtia, mutta toistaiseksi tämä on toiminut, kun VM on toiminut virkavastuulla. Puoliväliriihen tapaus on asia, jota ei ole aiemmin tapahtunut.

TALOUSTIEDE ei ollut nuorelle Mika Malirannalle itsestään selvä valinta. Vakava urasuunnitelma oli kilpahiihto ja urheiluvalmennus.

Lukion toisella luokalla Maliranta pohti vakavasti puoliammattimaista hiihtäjäuraa. Siihen saakka urheilijan kehitysura oli ollut lupauksia herättävä. Kilpakumppaneista hän oli kertaalleen voittanut muun muassa Mika Myllylän ja Jari Isometsän.

Epävirallisessa B-maajoukkueessa hiihtänyt Maliranta suunnitteli panostavansa täysillä kaksi vuotta hiihtoon ja katsovansa mihin kyvyt riittävät. Suunnitelmaan kuului pyrkiminen Jyväskylän liikuntatieteellisessä juuri alkaneelle valmentajalinjalle.

Malirannan hiihtäessä kilpaa puhuttiin jo dopingista. Hänelle kerrottiin, että dopingin käyttö ei ole tarpeellista, se vain nopeuttaa fyysistä kehitystä. Maliranta kertoo tuolloin pohtineensa, että hänen kärsivällisellä luonteellaan dopingin käytölle ei ole tarvetta.

Kohtalo, hankala sairastuminen, puuttui peliin. Hiihtohaaveet saivat jäädä. Maliranta valitsi opinnot Helsingin yliopistossa. Viimeistään Lahden doping­skandaali näytti, millainen onnenkantamoinen tämä oli.

– Thank God! Jos olisin jatkanut hiihtoa ja päässyt valmentajaksi, olisi muutaman vuoden kuluttua tullut tietoon, että ilman epoa ei pärjää. Se olisi ollut minulle tosi paha moraalinen dilemma.

– Lisäksi Lahden episodin päähahmoja oli hiihtoaikojeni suosikkivalmentaja Kari-Pekka Kyrö. Lukion toisen luokan Mika joskus haaveili, että voisi olla itse tuossa tehtävässä, vaikka todennäköisyys sille oli jo tuolloin kyseenalainen.

KESTÄVYYSURHEILU palasi elämään yliopistossa.

Hiihtämisen tilalle tuli lähes puoliammattimaisesti maraton. Malirannan paras aika oli ”jonkin verran” alle 2.30 tuntia. Citymaratonilla hän oli parhaimmillaan kuudes, toiseksi parhaana suomalaisena 5 000 osallistujasta.

– Kestävyysurheilu sopii hyvin tutkijalle. Lisensiaatintutkintoani tehdessä pyörittelin pitkillä lenkeillä päässäni tutkinnon asioita ja kotiin päästyäni aloin heti kirjoittaa. Tyttöystäväni joutui muistuttamaan, että siinä välissä voisi käydä suihkussakin.