VALIKKO

Näin paljon Seinäjoki käyttää kulttuuriin per asukas – ja tällaisia tuloksia siitä syntyy

Miltä kuulostaisi, jos omalla takapihallasi esiintyisivät bändit kuten R.E.M., David Bowie, Red Hot Chili Peppers, Foo Fighters, Linkin Park tai Rammstein?

Tämä kaikki on tapahtunut omassa kotikaupungissani, Seinäjoella, Provinssirockin historian aikana.

Joka kesä maailman musiikki on tuotu Seinäjoen Törnävänsaarelle jo 1970-luvulta lähtien. Olen onnekas, sillä sekä lapsuuden että nykyinen kotini sijaitsevat alle kahden kilometrin päässä Törnävänsaaresta.

Harva pääsee kotoaan kävellen tai pyörällä katsomaan miljoonia levyjä myyneitä ja Grammy-palkintoja voittaneita artisteja näin helposti.

LAPSILLE järjestetään toukokuussa Pikkuprovinssi samaisella alueella kuin missä oikea festivaali pidetään. Lapsille on tarjolla erilaisia käsityöpajoja (eräänä vuonna sai tehdä hyönteishotellin), livemusiikkia, luontopolkuja ja paljon muuta.

Tapahtuma toimii koko perheen mukavana yhteistapahtumana ja on kaiken lisäksi maksuton. Lisäksi Seinäjoen päiväkotiryhmät vierailevat tapahtumassa päiväkotipäivän aikana.

Takavuosina ala-asteen orkesterit pääsivät esittämään taitojaan liveyleisön eteen legendaarisella Saarilavalla. Saarilavan tuhouduttua tulipalossa muutamia vuosia sitten, tätä livemusiikkitapahtumaa ei ole enää järjestetty.

PROVINSSIN sielu, SELMU ry (Seinäjoen Elävän Musiikin Yhdistys), pyörittää Seinäjoella myös Rytmikorjaamoa. Rytmikorjaamolla järjestetään keikkoja useita kertoja viikossa pitkin talvea. Suomen kärkiartistit vierailevat paikkakunnalla, ja myös ulkomaisten artistien Suomen vierailut eksyvät usein Seinäjoelle.

Kaupungin kulttuuriin käyttämä rahasumma on 182 euroa asukasta kohti.

Seinäjoki onkin yksi Suomen kärkipaikkakuntia, mitä tulee elävään musiikkiin. Tästä osoituksena on joka vuoden helmikuussa järjestettävä MARS-festivaali (Music Assembly Research Showbusiness). Se on musiikki- ja tapahtuma-alan ammattilaistapahtuma, joka kokoaa musiikki- ja tapahtuma-alan ammattilaiset ympäri Suomen Seinäjoen Rytmikorjaamolle kahdeksi päiväksi pureutumaan ajankohtaisiin asioihin.

Tähän kun vielä lisätään taide- ja kulttuurikeskus Seinäjoen Kalevan Navetta, voidaan todeta kulttuurin voivan Seinäjoella erinomaisesti.

Kalevan Navetassa järjestetään taidenäyttelyjä, taide- ja kädentaitokursseja kaikenikäisille, konsertteja ja muita kulttuuritapahtumia. Kalevan Navetta on yli 100 vuotta vanha rakennus, joka kunnostettiin ja muutettiin moderniksi kulttuurikeskukseksi 2010-luvulla.

UUSIMMAN tutkimuksen mukaan Seinäjoen kaupungin kulttuuriin käyttämä rahasumma on 182 euroa asukasta kohti. Summa koostuu kaupungin kirjastoon, museopalveluihin, taiteen perusopetukseen, musiikkipalveluihin, teatteri-, tanssi- ja sirkuspalveluihin ja muihin käyttämistä euromääristä.

Summa on kolmanneksi suurin Etelä-Pohjanmaan kunnista. Kulttuurilla on erittäin merkittävä vaikutus ihmisten hyvinvointiin, siksi nykyhallituksen leikkauksia kulttuuripalveluista ei tule hyväksyä.

Seinäjoella asiat kulttuurin suhteen ovat erinomaisella tasolla. Pitäkäämme siitä kiinni.

 

Kirjoittaja on SDP:n puoluevaltuutettu ja kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Voitokkaat vaalit takana – nyt edessä on vastuunotto maailman myrskytessä

Demarit pääsivät kunta-ja aluevaaleissa paalupaikalle tulevia eduskuntavaaleja ajatellen. Se on loistava ja toivoa tuova suoritus.

SDP:n arvopohja on uskottava ja lähtökohdiltaan pysyvä: onhan sitä testattu jo yli 125 vuoden aikana.

Aika ennen seuraavia eduskuntavaaleja on käytettävä viisaasti, jotta äänestäjämme pysyvät vauhdissa mukana ja äänestämishalukkuus lisääntyy. Oppositiossa nyt kun ollaan on oikein, että hallituksen ehdotuksia tarpeen tullen kritisoidaan.

Räikeän vastakkainasettelun sijasta – nyt kun eduskuntavaalit lähestyvät – tarvitaan konsensushaluista asennetta ja parempia käytöstapojakin, silloinkin kun istuvan hallituksen päätökset eivät miellytä – vaikka tämä saattaa ollakin vaikeata.

Tasapainotaiteilua siis, eikä helppoa. Hallitukset kun tulevat jatkossakin olemaan koalitiohallituksia.

TÄLLÄ HETKELLÄ tuntuu siltä, että maailma on mullin mallin ja vähän kuin heikun keikun. Ukrainan sota on tullut meitä lähelle. Yhdysvalloissa Trump murskaa demokratiaa alas kaikin voimin.

Edustuksellisen demokratian heikkeneminen maailmalla on nähtävissä esimerkiksi epäluotettavina vaaleina. Tuomioistuinten riippumattomuus, yksilön koskemattomuus ja turvallisuus ovat heikentyneet jokaisessa maanosassa.

Tarvitaan konsensushaluista asennetta ja parempia käytöstapojakin.

Ellei julkisen vallan instituutioiden toiminnan oikeudenmukaisuuteen voida luottaa, demokraattinen järjestelmä auttamatta huojuu. Vain kolmasosa maailman väestöstä elää demokraattisessa valtiossa.

Vahvoja demokratioita sanotaan olevan maailmassa jäljellä enää 21. Vaikka demokratioiden määrä onkin lisääntynyt, laatu on tutkimustulosten mukaan heikentynyt.

Demokratian myyminen ei nyt taida olla hittituote.

Edellä olevat haasteet koskevat myös meitä Suomessa. Demokratian vahvistaminen on jokaisen sukupolven tehtävä. Yhteiskunnan instituutioilla ja kansalaisjärjestöillä on tässä vahva roolinsa.

Demokratian pelastaminen on erityisen tärkeä tehtävä poliittisille puolueille.

Kirjoittaja on SDP:n vuosien 1991-2003 kansanedustaja Vaasasta.

AVAINSANAT

Lapsuus vuosimallia 2025 – tässä arjessa on taas samoja piirteitä kuin 1990-luvun laman aikaan

Aivan liian monella suomalaisella lapsella arki on jälleen kamppailua rahanpuutetta ja näköalattomuutta vastaan. Näistä vaikeuksistahan meidän piti päästä jo edellisen laman jälkeen, mutta lasten ja nuorten hyvinvointia ollaan taas viemässä silppuriin.

Viime syksynä koulutin itseäni vierailemalla muun muassa nuorten mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä, ammattikoulun valmentavan opetuksen ryhmässä, peruskoulun pienryhmäluokilla sekä lapsiperheitä auttavan järjestön tiloissa, jonne vein perheeltämme tarpeettomiksi jääneet talvivarusteet.

Joka puolella yhteiskunnassa turvaverkot löyhentyvät, kaikki organisaatiot tuntuvat ”keskittyvän ydintoimintaan” ja ne paljon puhutut yhdyspinnat muuttuvat railoiksi, joihin voi apua tarvitseva luisua, pudota tai vajota.

VIIME SYKSYNÄ valmistunut Pelastakaa Lasten ”Lapsen Ääni” -raportti antaa valtakunnallisesti vakavan varoituksen: lasten ja nuorten hyvinvointi on heikentynyt merkittävästi viime vuosien aikana.

Taloudelliset vaikeudet, mielenterveysongelmien kasvu ja osallisuuden puute ovat muuttuneet yleistyväksi ilmiöksi, joka vaikuttaa suoraan lasten ja nuorten arkeen sekä tulevaisuuteen.

Tämäkin lyö lujimmin pienituloisten perheiden lapsiin – ja lapsiköyhyyttä kokee vuonna 2025 jopa 100 000 lasta enemmän kuin Orpon-Purran hallituksen aloittaessa.

Lapset ovat entistä tietoisempia perheen pienituloisuudesta ja kuormittuvat siitä myös entistä enemmän. Perheen taloudelliset vaikeudet eivät tarkoita pelkästään niukkuutta, vaan ne vaikuttavat suoraan lasten hyvinvointiin ja osallisuuteen.

Lapsista 35 prosenttia kertoo, ettei heillä ole säännöllisesti ja riittävästi ruokaa kotona. Vaatteiden, tietokoneiden ja muiden välttämättömyyksien puute heikentää lasten hyvinvointia entisestään.

ERITYISEN huolestuttavaa on, että lapset kantavat yllättävän suurta vastuuta perheidensä taloudellisesta tilanteesta. Monet kertovat käyvänsä töissä jo nuorella iällä tukeakseen perhettään tai hankkiakseen välttämättömiä tarvikkeita, kuten ruokaa ja vaatteita.

Osa joutuu lainaamaan rahaa vanhemmilleen, jotta perheen perusmenot saadaan katettua. Tämä kehitys on hälyttävä ja osoittaa, miten syvälle lasten ja nuorten elämään perheiden taloudelliset vaikeudet ulottuvat.

Taloudellisen epävarmuuden rinnalla myös mielenterveysongelmat ovat kasvaneet huolestuttavasti. Vuonna 2024 vain 37 prosenttia vastaajista kokee mielenterveytensä hyväksi, kun taas 59 prosenttia kertoo olevansa huolissaan tulevaisuudestaan ja 70 prosenttia vanhempiensa jaksamisesta.

Stressi, ahdistus ja ulkopuolisuuden tunne ovat yleistyneet, ja mielenterveyspalveluiden saatavuus on monin paikoin riittämätöntä. Jopa 31 prosenttia pienituloisten perheiden lapsista kertoo, että he tai heidän perheensä ovat tarvinneet tukea, mutta eivät ole sitä saaneet.

Pitkät jonot ja avun viivästyminen pahentavat tilannetta, ja monille apua tarjotaan vasta, kun ongelmat ovat jo syventyneet vakaviksi.

SAMALLA lasten osallisuus ja osallistumiskeinot yhteiskunnassa ovat uhattuina. Monet kokevat, ettei heidän ääntään kuulla päätöksenteossa, vaikka heidän elämänsä koskevia päätöksiä tehdään jatkuvasti.

Koulutuksen ja harrastusten saavutettavuus on heikentynyt. Maksulliset harrastukset ovat monille mahdottomuus, ja perheiden taloudelliset haasteet vaikuttavat siihen, miten nuoret voivat osallistua sosiaaliseen elämään. Yksinäisyys ja kiusatuksi tuleminen ovat yleistyneet erityisesti pienituloisten perheiden lasten keskuudessa.

Tämä hallituksen ”Vahva ja välittävä Suomi” näyttäytyy lasten silmin jonain aivan muuna. Pelastakaa Lapset ry:n raportin tulokset vahvistuvat sen arjen myötä, mitä olen saanut kuluneina vuosina todistaa ja kuulla ammattilaisilta ja vapaaehtoisilta, jotka tekevät lasten ja perheiden kanssa työtä.

HETI KEVÄÄN VAALIEN jälkeen voimme odottaa ainakin sadan miljoonan euron lisäheikennyksiä sosiaaliturvaan. Kuka kuvittelee, etteivät nämäKIN leikkaukset osu myös lapsiin ja nuoriin? On järkyttävää huomata, että vuonna 2025 meidän on murehdittava siitä, saavatko lapset Suomessa riittävästi ruokaa ja vaatteita päälleen.

Oma kotikaupunkini on nostanut lapsiystävällisyyden strategian painopisteeksi – näin on varmasti myös vaalien jälkeen. Myös Unicefin Lapsiystävällinen kunta -tunnustus on olemassa. Paikallistasolla tehdään paljon lasten ja nuorten kuulemiseksi ja huomioimiseksi.

Paikallistason hyvät teot voivat pahimmillaan valua hiekkaan, ellemme yhteiskuntana pysty turvaamaan riittävää toimeentuloa ja turvaa. On hyvä huomata, että lapsiperheköyhyyttä ei voi nujertaa tukemalla vain lapsia vaan myös koko perhettä.

Kirjoittaja on SDP:n puoluevaltuutettu ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kokkolasta.

AVAINSANAT

Hyvinvointialueiden taloudenhoidossa järki käteen – on lyhytnäköistä kasvattaa ihmisten ”korjausvelkaa”

”Rahaa ei ole” -väitettä on viljelty nyt tiuhaan viimeisten parin vuoden aikana. Sillä on perusteltu mittavia leikkauksia terveys- ja sosiaalipalveluihin – jopa sellaisia lyhytnäköisiä hoidon karsimisia, jotka tulevat lopulta kalliimmaksi kaikille.

Vuonna 2025 Pohjanmaan hyvinvointialueen säästövaade on 42 miljoonaa euroa. Leikkauksia on jouduttu tekemään moniin tärkeisiin ei-lakisääteisiin toimintoihin. Hallitus suunnittelee paraikaa 170 miljoonan lisäleikkauspakettia sote-palveluihin. He eivät kuitenkaan suostu kertomaan, mihin säästöt kohdentuvat.

Tuoreet hyvinvointialueet eivät ole pystyneet rahoituksen niukkuuden takia sopeutumaan uuteen järjestelmään ja useilla alueilla leikkaukset ovat mahdottomia toteuttaa rikkomatta lakia. Näin tapahtuu muun muassa Etelä-Karjalassa ja Satakunnassa.

Osa aluevaltuutetuista on jopa kieltäytynyt päätöksenteosta suojellakseen itseään. Monet hyvinvointialueiden johtohenkilöt ovat eronneet tehtävistään.

Säästöjen mahdollistamiseksi on säädetty ja säädetään lakeja, jotka heikentävät ja rapauttavat julkisia palveluita. Näistä heikennyksistä kärsivät eniten vanhukset, pienituloiset ja sairaat ihmiset.

Yöpäivystyksiä suljetaan, palveluverkkoa karsitaan, henkilöstöä irtisanotaan, hoitoon pääsyä pidennetään ja henkilöstömitoitusta vähennetään.

PIETARSAAREN yöpäivystys saatiin säilytettyä, mutta yhtä hyvin ei käynyt Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevalle Oulaskankaalle, joka palvelee Oulun eteläisen alueen potilaita. Sen vastuualueeseen kuuluu 125 000 ihmistä. Aluevaltuutetut olisivat halunneet säästää Oulaskankaan, mutta eduskunta päätti toisin.

Sen sijaan, vaikka rahaa ei ole, sitä löytyy kuitenkin yksityisten terveyspalveluiden tukemiseen.

Tiesittekö muuten, että eritysesti perustason terveyspalvelut kohdentuvat Suomessa hyvin epätasa-arvoisesti? Näin toteaa esimerkiksi Lääkäriliitto. Myös tietyissä erikoissairaanhoidon palveluissa jonot ovat pidentyneet valtavasti koronan jälkeen.

Narratiivi, jossa kerrotaan, että rahaa ei ole, ei pidä täysin paikkansa. Lyhytnäköiset säästöpäätökset kasvattavat ihmisten hoitovelkaa, sillä kokonaiskustannuksia syntyy huomattavasti enemmän vaivoista, jotka päästetään etenemään liian pitkälle.

Vaikka rahaa ei ole, sitä löytyy kuitenkin yksityisten terveyspalveluiden tukemiseen.

Kysymys kuuluukin, miten rahat halutaan kohdentaa? En pidä järkevänä rahan siirtämistä tärkeistä julkisista sote-palveluista yksityiselle sektorille, joka takoo kovaa voittoa.

En säästäisi ennaltaehkäisevistä ja perustason toiminnoista. Lopulta tulee aina paljon kalliimmaksi hoitaa raskaassa hoidossa niitä ongelmia, jotka olisi voitu hoitaa kevyemmin ajoissa – tai jopa estää niiden syntymistä.

Tästä syystä myös hoitoon pääsyn tulisi olla mahdollisimman nopeaa.

SÄÄSTÄMINEN terveydenhoidosta ja sosiaalihuollosta on kuin hölmöläisten saduista. Hyvinvointialueet tarvitsevat tilaa ja aikaa toteuttaa säästöt. Valtuutetuilla on vastuullinen ja kova työ palvella alueensa ihmisiä leikkauspaineiden alla.

Nämä ovat tärkeät vaalit. Käytä ääntäsi!

Kirjoittaja on asumisneuvoja ja kaupunginvaltuutettu Vaasasta.

AVAINSANAT

Unohdetaan moraalipaniikki ja keskitytään faktoihin: ”pervoilu” ja tofu kouluissa eivät ole politiikan oikeita uhkia

Olen viime päivinä kuunnellut Katri Ylisen loistavaa äänikirjaa Saatanallinen paniikki. Kirja keskittyy 1990-luvun ”saatananpalvontailmiöön”, jonka ainakin itse ysärinuorena jollain tasolla muistankin.

Kyse oli siitä, kuinka yhtäkkiä yhteiskunnassamme levisi huoli muka paholaisen palvontaan ajautuneista nuorista. Pian lähes kaikki nuoren normaali oman identiteetin etsintä ja teiniangsti olikin merkki satanismista ja koko Suomen nuoriso oli ellei pilalla niin ainakin vakavassa vaarassa.

Ylinen asettaa tämän keksityn kohun hyvin niin historialliseen kuin yhteiskunnalliseenkin kontekstiin. Hän kertoo amerikkalaisesta satanismipaniikista, jossa on hyvin paljon samoja elementtejä kuin nykyisissä salaliittoteorioissa.

Hän kertoo myös 200-400 vuoden takaisista noitavainoista, jotka olivat oman aikansa salaliittoteorioita ja moraalipaniikkia.

Itseasiassa myös 2000 vuotta sitten kristittyjen vainoissa oma roolinsa oli sen ajan moraalipaniikilla, joka sai alkunsa ehtoollisen ruumin ja veren nauttimisen väärin ymmärtämisestä.

Kaikkien näiden joukkokauhistumisten aikana elettiin samalla keskellä isoja yhteiskunnallisia muutoksia ja ongelmiakin.

SUOMEN 1990-luvun saatananpalvontapaniikki osuu yksiin lama-ajan kanssa, jolloin vaikeaa oli niin nuorilla kuin aikuisillakin.

Tällä hetkellä elämme monella tavalla samanlaisia aikoja – perheillä on taloudellisesti vaikeaa, köyhyys tai ainakin taloudellinen niukkuus koskettaa yhä useampia lapsia ja perheitä ja lisäksi yleinen ilmapiiri on sotien ja laman uhankin takia vakava ja huolestunut.

Huoleen on toki syytäkin, mutta tämä kaikki stressi ei voi olla vaikuttamatta lapsiin ja nuoriin ja heidän mielenterveyteensä.

Samaan aikaan näiden paikallisvaalien alla kohistaan koulujen kasvisruoasta tai sateenkaaritietouden jakamisesta kouluissa. Kouluista halutaan poistaa ”tofu ja pervoilu”.

Jotkut epäilevät myös, että avoin keskustelu sukupuoleen ja seksuaalisuuteen ja erityisesti näiden moninaisuuteen liittyvistä kysymyksistä sekoittaa nuorten päät.

Unohtamatta tietenkään ilmastoa – myös ilmastonmuutokseen liittyvä tieto ja keskustelu ovat kuulemma uhka nuorille.

Oikeasti tämä kaikkihan on vain sitä samaa moraalipaniikkia, joka on vallannut yhteisöjä eri aikoina ja eri syistä.

Nykyisessä moraalipaniikissa nuoria näyttää uhkaavan Seta ja vegaanit, vaikka todellinen uhka olisikin köyhyys, työttömyys ja toivottomuus.

TOIVOTTAVASTI pian käytävissä kunta- ja aluevaaleissa ei äänestetä moraalipaniikin innostamina, vaan pidetään fokus ihan oikeissa ongelmissa kuten eriarvoistumisen lisääntymisessä, köyhyyden kasvussa, asuinalueiden ja koulujen segregaatiokehityksessä ja terveyspalveluiden karkaamisessa yksityisten, voittoja tavoittelevien yhtiöiden käsiin ja köyhien ulottumattomiin.

Vanhoja virheitä ei ole pakko toistaa, joten ei anneta nyt moraalipaniikin ja salaliittoteorioiden voittaa. Jos niin käy, häviäjiä ovat kaikki ja ennen kaikkea lapset ja nuoret sekä erilaiset vähemmistöt.

Vain yhdessä ja tasa-arvoisina voimme selvitä myös näistä vaikeista vuosista.

Kirjoittaja on lehtori (AMK) ja kunta- ja aluepäättäjä Kokkolasta.

AVAINSANAT

Terveyden edistäminen on halvempaa kuin sairauksien hoito – mutta kenen vastuulle se alueilla lopulta kuuluu?

Kansanterveyden edistäminen on valumassa kuntien kontolle, vaikka sairauksien torjuminen kuuluu myös hyvinvointialueille. Kuntien ja hyvinvointialueiden pitääkin saada tässä työnjakonsa kuntoon, ja osoittaa valtiollekin miten paljon eri vaivojen ennaltaehkäisy säästää yhteisiä varoja.

Kuntien ja hyvinvointialueiden välisen dialogin merkitys kasvaa jatkuvasti, kun päättäjien on etsittävä keinoja julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena ja nykyisenä kuntapäättäjänä näen läheltä sen, miten tärkeää olisi aidosti panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotta voimme hillitä kustannusten kasvua ja turvata ihmisten hyvinvoinnin pitkällä aikavälillä.

Tutkittu tieto ja asiantuntijoiden lausunnot tukevat myös ennaltaehkäisevien palveluiden käyttöä, mutta tempoileva politiikka valtakunnan tasolla sulattaa konkreettiset toimet pelkiksi vaalipuheiksi.

Hyvinvointialueiden taloustilanne on haastava, ja valtiovallan asettama alijäämänkattamisvelvoite uhkaa viedä huomion pois pitkäjänteisestä kehittämisestä.

Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee yhdessä vaatia valtiolta joustavampia rahoitusmalleja, jotka tukevat ennaltaehkäisyyn panostamista.

KATTAMISVELVOITE sellaisenaan on järjetön, koska se pakottaa hyvinvointialueet tekemään leikkauksia, jotka lopulta tulevat kalliimmiksi koko yhteiskunnalle.

Sen sijaan, että yritämme paikata budjettivajetta lyhytnäköisillä säästöillä, hyvinvointialueille olisi luotava mahdollisuus investoida ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen.

Tämä tarkoittaa muun muassa panostuksia työikäisten kuntoutukseen ja terveyden edistämiseen, perhetyöhön sekä kotihoidon vahvistamiseen.

Monet tutkimukset todistavat ennaltaehkäisyn kustannussäästöistä. Esimerkiksi THL:n tutkimusten mukaan liikuntaan panostaminen säästää terveydenhuollon kustannuksia jopa 300-400 miljoonaa euroa vuosittain Suomessa, koska se ehkäisee sairauksia kuten tyypin 2 diabetesta sekä sydän- ja verisuonitauteja.

Lisäksi WHO:n mukaan jokainen euro, joka sijoitetaan mielenterveyspalveluiden varhaiseen tukemiseen, voi tuottaa jopa viisinkertaisen säästön vähentyneinä terveydenhuoltokustannuksina ja työkyvyttömyyden vähenemisenä. Kotihoidon vahvistaminen puolestaan vähentää laitoshoidon tarvetta ja lisää ikäihmisten elämänlaatua, mikä on todettu useissa eurooppalaisissa tutkimuksissa.

KUNTIEN ja hyvinvointialueiden yhteistyön on oltava tiivistä ja avointa, jotta ennaltaehkäisevät palvelut voivat toimia tehokkaasti.

Nyt elämme tilanteessa, jossa kunnat supistavat kaikkia muita kuin lakisääteisiä toimintojaan ja se näkyy erityisesti palveluissa, joilla on merkitystä ihmisten hyvinvoinnille. Terveyden edistämisen työ on haluttu ohjata kunnille ja hyvinvointialueet lepäävät laakereillaan olettaen, että kuntien resurssit riittävät tuon tehtävän hoitamiseen.

Jos terveyden edistäminen ei toimi, tulee lasku hyvinvointialueiden maksettavaksi ihmisten sairastumisen kautta.

Esimerkiksi perusterveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja liikuntapalveluiden rajapintojen häivyttäminen on mielestäni välttämätöntä, jotta ihmiset saavat tarvitsemansa tuen ajoissa.

Tähän työhön on myös paremmin osallistettava kuntien vahva kolmas sektori ja heidän toiminnalleen on myös ohjattava rahoitusta hyvinvointialueilta. Jos ennaltaehkäisevät palvelut jäävät aliresursoiduiksi, lopulta maksamme korkeampia kustannuksia erikoissairaanhoidon ja korjaavien toimenpiteiden kautta.

JULKISESSA keskustelussa ja päätöksenteossa on aika siirtää painopistettä reaktiivisista toimenpiteistä kohti aitoa ennakointia. Tämä ei ole vain taloudellinen kysymys, vaan ennen kaikkea inhimillinen ja eettinen valinta.

Tarvitsemme rohkeutta ja poliittista tahtoa, jotta resursseja ohjataan sinne, missä niillä on suurin vaikuttavuus pitkällä aikavälillä. Tutkitun tiedon pitää iskostua kaikkien puolueiden ideologiaan ja tulevaisuusajattelun ulottua myös vaalikausien ylitse.

 

Kirjoittaja on fysioterapeutti ja kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja Ähtäristä.

AVAINSANAT