Cache updated at: 11:59:55, 28-11-14

Siperia opettaa -kokemukset ovat karaisseet Marianne Haapojaa

  • Musiikki 28.7.2011 9.34.
  • PÄIVITETTY 28.7.2011 9.35.
  • Kommentoi
– Sen tämä on pesti on ennen kaikkea opettanut, että pitää kaikenlaisia töitä pitää pystyä tekemään.

Marianne Haapoja, tuolloin vielä Mihailow, sai aloittaa vuonna 1998 Työväen Musiikkitapahtuman veturina siinä mielessä putipuhtaalta pöydältä, ettei hän ollut ennen ensimmäistä toiminnanjohtajakesäänsä koskaan edes käynyt tapahtumassa.

Lahtelaistytön lähin kosketus Valkeakosken festivaaliin taisi olla, kun hänen isänsä oli eräänä 70-luvun alun kesänä lähdössä talkoolaiseksi tapahtumaan, mutta ei saanut puolisoltaan lupaa. Syy oli kyllä pätevä: Marianne oli näet juuri syntynyt maailmaan.

Marianne Haapoja on siis aika tasan vuoden nuorempi kuin itse festivaali. Tämän kesän tapahtuma on järjestyksessä neljäskymmenes, toiminnanjohtajalle kerta on neljästoista. Aloittaessaan työn -98, nuorella innokkaalla ihmisellä oli tietysti mielessään tukku optimistisia tavoitteita.

– Päällimmäisenä oli sellaisia yleisiä juttuja kuin että tapahtuma kasvaisi ja sen tunnettuus lisääntyisi, palauttelee Haapoja menneitä mieleensä, ja kaivaa jostain pinosta tueksi lehtileikkeen haastattelusta, joka hänestä tehtiin tuolloin työn aloittaessaan.

– Näytän todenneen, että suomalaisessa festivaalitarjonnassa lajissaan ainoan tapahtuman täytyy ammentaa sisältöä liikkeen juurista, ja saada tämän päivän ihmiset kiinnostumaan siitä. Enkä näemmä ole tuolloin kokenut Työväen Musiikkitapahtumaa poliittisena asiana, vaan kaikille työläisille suunnattuna. Ja sitten olen ilmoittanut, että en ole tekemässä tästä rock-festivaalia...

Niinpä niin, sellaista mahdollisuutta pelätään tietysti heti, kun vakiintuneen "prole-festivaalin" ohjaksiin tulee nuori, vähän päälle parikymppinen ihminen.

– Buukkasin silloin ensimmäisenä kesänäni vielä Ultra Bran yhdeksi pääesiintyjäksi, se oli joillekin ihmisille ihan kamala ajatus, kun muuten oli teemaksi päätetty Junnu Vainion elämäntyö, Haapoja muistelee.

Hän poimii vielä vanhoista teeseistään tärkeänä esiin sen, että piti tuolloin talkoohengen säilymistä sydämenasianaan. Ja pitää yhä. Eli aika hyvinhän tässä on käynyt. Monet 13 vuotta sitten esiin nostetuista tavoitteista ovat toteutuneett ja jalot periaatteet pitäneet: tapahtuma on kasvanut ja laajentanut yleisöpohjaansa, se on musiikillisesti ilmeikäs ja rajoja ylittävä, ja talkoohenki on voimissaan.

Vähän kaikkea pitää osata

Onnistumiset eivät ole tapahtuneet vain sormia napsauttamalla. Haapoja myöntää, että "Siperia opettaa" -kokemuksiakin on karttunut.

– Alussa sain työssä tuntea, että olin vain reilu parikymppinen ja vielä nainen. Tytöttely tuli aika tutuksi. Lähipiiristä sain hyvän vinkin, ettei kannata jyrätä läpi omia ideoitaan jääräpäisesti, vaan olisi syytä olla avoimen oloinen ja sanoa muiden ehdotuksille, että "hyvä idea, ilman muuta tehdään", ja toimia lopulta kuitenkin oman pään mukaan,

Haapoja muistelee hersyvästi naureskellen, ja mikä ettei, kun kukaan ei ole käämejä hänen linjauksistaan perusteellisesti polttanut, vaikka ainakin läheltä piti -tilanteita on ollut

– Kun oli se Junnu-teema -98, otin ohjelmistoon Jalmari Kolun säätiön "Aktin ylistys" -esityksen, joka koostui Juha Vainion pornolauluista. Ajattelin, että täytyyhän mestarin tuotantoa esitellä koko laajuudessaan, ja sitä eivät kaikki todellakaan sulattaneet.

Haapoja listailee vielä mielessään Siperia-opetuksia ja toivoo ainakin oppineensa delegoimaan asioita auliimmin, alkuaikoina kaikki langat piti olla omissa käsissä tai ainakin välittömästi ulottuvilla.

– Sen tämä on pesti on ennen kaikkea opettanut, että pitää kaikenlaisia töitä pitää pystyä tekemään.

Laman haavat arpeutuneet

Musiikkitapahtuman kotikaupunki on Haapojan toiminnanjohtajakaudella kokenut monta mullistusta, joista jotkut ovat tehneet kipeääkin.  Ne ovat joskus täristelleet festivaalin perustuksia. Erityisesti muutaman vuoden takainen lama puraisi.

– Kun yhdessä rytäkässä "Kuitu" pistettiin konkurssiin, "Paperilta" laitettiin koneet kiinni ja "Sellu" lopetettiin, täällä oli tosi apea mieli, ja monet ajatteli, että tämä kaupunki oikeasti kuolee kokonaan.

Haapoja arvelee, että tuolloin vuoden 2008 tienoilla Valkeakosken päättäjilläkin oli vähän negatiivinen suhde festivaaliin päin. He eivät olleet välttämättä tyytyväisiä musiikkitapahtuman toimintatapoihin tai ohjelmistolinjauksiin, vaan vaativat tekemään asioita toisin eli mielestään paremmin.

Aurinko alkoi taas pilkottaa Koskille kesällä 2009. Kaupungissa järjestettiin Asuntomessut, mikä yhdessä tehtaan uudelleenkäynnistysten kanssa loi uutta uskoa.

– Tällaisessa pienessä kaupungissa huono itsetuntokin voi aiheuttaa lamaannusta. Voi olla, että meidän on itsemme joskus vaikeinta ymmärtää, kuinka kaunis kaupunki Valkeakoski on, ja kuinka hieno kesätapahtuma meillä on. Minä olen kyllä aina ajatellut niin, mutta ehkä olenkin muualta muuttaneena katsonut Valkeakoskea ulkopuolisen silmin, sanoo Marianne Haapoja ja kehuu Koskille jo juurtuneena kaupungin henkeä nyt positiiviseksi ja yhteen hiileen puhaltavaksi.

Työväen Musiikkitapahtuma monina viime vuosina lyönyt edelliset yleisöennätyksensä, viime vuonna kävijöitä oli taas enemmän kuin koskaan eli neljän päivän aikana yli 35 000. Jos säät yhtään suosivat, toiminnanjohtaja Haapoja uskoo vähintäänkin samaan yllettävän tänäkin vuonna. Palaute viime vuonna käyttöön saadusta uudesta festivaalialueesta paperitehtaan alueella on ollut kautta linjan myönteistä.

Haapojan korviin onkin kantautunut viestejä, että moni viime vuonna pois jäänyt haluaa tänä vuonna tulla tapahtumaan ihan jo nähdäkseen sen uuden "kodin".

Festivaalialueen olosuhteita on täksi kesäksi viilailtu ja kehitetty, ja uusien tilojen "pilottivuonna" havaittuja toiminnallisia lastentauteja paranneltu.

Tulosta sivu
TEKSTI:
Rolf Bamberg
Tilaa Demokraatti

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia

Keskustelua aiheesta

Kommentoi