K-SV 30v: Vastimen 'Karpon linja' pisti lääniinkin vipinää
Vastimen alkuvuosien toimituksellinen linja oli räväkkää ja tietoista veren kaivamista nenästä, mutta sai jopa lääninhallituksen toimimaan, muistelee ensimmäinen päätoimittaja Kauko Hirvonen.
– Muutamat jutut olivat sellaisia, että niitä voisi nykyisinkin nähdä lähinnä iltapäivälehtien sivuilla, Vastimen päätoimittaja Kauko Hirvonen vertaa.
Paras palaute tuli yllättävältä taholta:
– Maaherra Kauko Sipponen kertoi läksiäisissään työpöytänsä laatikon aikamoisesta nivaskasta juttujamme, joista monet olivat johtaneet toimiin lääninhallituksessa. Tämä lämmitti silloin mieltä oikeasti!
Jutut kertoivat mm. virkamiesten omavaltaisuuksista ja tavallisten kansalaisten kokemista vääryyksistä. Monessa tapauksessa oltiin hiukan 'Karpon linjoilla'.
Samaisissa Sipposen läksiäisissä sattui ajan henkeä kuvaava välikohtaus.
– Kun kaima oli käyttämässä omaa puheenvuoroaan, sisään saapui Ylen alueradion ryhmä. Selvästi näki, että oli oltu jo jossain toisessa tilaisuudessa ja pohjia otettu.
– Ryhmä istui penkissä minuutin pari. Sen jälkeen vetäjänä toiminut päällikkö nousi ja lausui mielipiteensä: "V-tu, tällaista paskaa me ei kuunnella pätkääkään" ja koko porukka nousi ja poistui. Meille muille tilanne oli kiusallinen, mutta isäntä selvitti sen kyllä hienosti.
Saunadiplomatiaa ja koulutuspäätöksiä
Sipposen seuraajaa Kalevi Kivistöä Hirvonen kuvaa hienon käytöksen herrasmieheksi, ja harmittelee Kivistön saamaa vastaanottoa.
– Keskisuomalainen olisi halunnut kepulaisen. Ja se tuotiin äänekkäästi esiin.
Jurnutus jatkui pitkään senkin jälkeen, kun Kivistö oli jo virassaan.
– Hän kertoi asian harmittaneen kovasti. Tällaista taistelutilannetta hän ei olisi millään muotoa halunnut.
Aikojen kuluttua Kivistö ja päätoimittaja Erkki Laatikainen saivat aikaan jonkinlaisen linnarauhan saunan lauteilla.
– Keskisuomalaisen saunassa tehtiin päätös myös Jyväskylän toimittajakoulutuksen perustamisesta. "Punaisen Tampereen" vastapainoksi haluttiin (kepulaisia) maakuntalehtiä tyydyttävä koulutuslaitos.
Hirvonen tosin muistaa, että asiassa tuli paha takapakki, yliopisto kun ei suostunut valitsemaan professoriksi varmaa aatteen miestä Alkio-opistosta.
– Pettymys lienee vuosien varrella lientynyt.
Ajan henkeen kuului tuolloinkin valtamedian ylivalta.
– Jyväskyläläiset opiskelijat määrättiin tekemään runsaasti harjoittelua maakuntalehdissä. Sopivat toimittajat valittaisiin sitten vakituisiksi ja saataisiin "konstailematonta työvoimaa", kuten koulutuksen rakentajat suunnittelivat.
Hirvosen mielestä nykyisistä Väli-Suomen sanomalehdistä kyllä näkee, että nöyrästi ollaan narussa.
– Yhden Keskisuomalaisen omistaman paikallislehden toimittaja sanoi kerran turhautuneena, että työnantaja haluaa palvelukseensa vain kuuliaisia lypsyjakkaratoimittajia.
Lupsakkuutta ja räväkkyyttä
Vastimen alkuvuosista Hirvosen mielessä on joukko vahvoja persoonia. – Joukko oli suuri, ja kun mainitsen joitakin, se ei tee vääryyttä muille.
Palkattu työporukka oli mainio. Työtä tehtiin talkoohengessä ja herja lensi.
– Myös vapaa-aikana oltiin yhdessä. Viikonloppureissut olivat elämän suolaa, Kake kertoo.
Muutama henkilö päätoimittajan muistoissa nousee yli muiden. Aivan alkumetreille osui Päijänne puhtaaksi -liike ja erityisesti siinä vaikuttanut Kolun Lassi. Kuusaan mies edusti vanhan kansan viisautta ja kirjoitteli vuosikausia kiintoisia juttuja.
– Liikkeen ansiosta Äänekoskella tehtiin kunnon puhdistamot, alapuolinen haiseva jätevirta muuttui yhdeksi Suomen parhaista koskikalastuskohteista. Koko teollisuudessa tapahtui ajatttelussa merkittävä muutos. Päijänteen kalastajat ja mökkiläiset voivat kiittää pioneereja mielessään.
Matto-Sakua ja Salon Hessua
Lievestuoreelta otti kerran yhteyttä Matto-Saku. Hän oli kokenut vääryyttä. Hänen kanssaan käytiin monia kiintoisia keskusteluja ja saatiin paljon jutunjuurta.
– Lievestuoreen tehtaan loppuvaiheet olivat dramaattisia. Siellä näkyi yhden työnantajan ympärille syntyneen yhteisön pysähdys, kun savua tehtaan piipusta ei enää nouse. Tätähän on saatu seurata ympäri maata vuosien varrella.
– Vasaman Eki kirjoitteli räväkästi kolumneissaan. Hänellä oli yhteyksiä monenlaisiin piireihin. Hänen takiaan jouduin suojelupoliisin puhutteluun. Syynä olivat idänkauppaan liittyvät kirjoittelut, jotka vielä siinä vaiheessa olivat arkoja asioita.
Keinosen Jukka oli 'mainio toimittajan alku', joka Hirvosen mukaan olisi päässyt alalla pitkälle, mutta valitsi toisen innostuksensa teatterin ja vilahtelee elokuvissa ja telkkarissa, ohjaa kesäteatteria kotimaisemissaan Heinävedellä.
– Jukka näytteli monissa Sirkku Peltolan näytelmissä. Peltolan puoliso Miljoonasateen Heikki Salo kynäili myös jonkin aikaa lehteen, mutta ilmeisesti levy-yhtiön vaatimuksesta nimimerkin suojassa.
Matin matkassa
Jyväskylän ykkösjulkkiksista Kake nostaa Matti Nykäsen, jonka kanssa tiet ovat kohdanneet erikoisella tavalla muutaman kerran.
– Toimitukseen soitti mies, jolla oli yksiselitteinen viesti: jos olisit tässä, löisin heti turpiin. Oikeassa on se, joka jää viimeksi pystyyn. Mies oli suivaantunut Matin seuraan liittyvästä jutusta.
– Toisen kerran soitti mies, joka ilmoitti olevansa Hiihtoliitossa tärkeässä asemassa. Nimeään hän ei suostunut sanomaan, mutta lupasi järjestää minulle vaikeuksia, kun tällaisia kirjoittelen. Kimmokkeen hän oli saanut siitä, että Helsingin Sanomat oli lainannut kolmen päätoimittajan kommenttia Nykäsen toilailuista. Taisi olla juuri se kerta, kun Matti hävisi mäkiviikolla.
Kake muistaa kirjoittaneensa, että 'hyvänä hetkenä siipiveikkoja riittää ja että samojen selkään taputtajien pitäisi olla miehen tukena myös vastamäessä, muuten nuori urheilija jää heitteille'.
– Matille järjestettiin kansanjuhla ja sponsori luovutti punaisen urheiluauton. Kun sama kärry seisoi sakkolappuja ikkunassaan Raatikellarin edessä, ei kutsuttu paikalle toimittajia eikä liiton herroja. Autokauppias kävi hissukseen hakemassa kärryn pois.
– Tässä asiassa olen edelleen samaa mieltä. Urheilija tarvitsee tukea kaikissa tilanteissa.
– Nyt Matti lusii tuomiotaan tuossa muutaman kilometrin päässä Naarajärven vankilassa, Kauko Hirvonen hymähtää.
HANNU TUOVINEN
