Paavo Saikkonen esittelee liki valmista kappaletta Karl Ove Knausgårdin Taisteluni 1 -kirjasta. Paljon lukevan Saikkosen oma suosikkikirja on Wilbur Smithin Kivihaukka.
"Kirjalla on esinearvoa"
Otavan Kirjapainossa Keuruulla uskotaan painettuun kirjaan. Tänä kesänä tehtiin päätös kahden miljoonan euron investoinneista.
Otavan Kirjapainon toimitusjohtajan Matti Uutun mukaan painolla on takana "vaikeita vuosia". Kirjapainoala on elänyt myllerryksessä, mm. nettijulkaisujen, lukulaitteiden ja sähkökirjojen esiinmarssin myötä. Gummerus lopetti Jyväskylässä, mutta Otavalla uskotaan printtituotteeseen: Vasta hiljattain kesällä tehtiin päätös kahden miljoonan euron investoinneista uuteen kirjansidontalinjaan.
Paperia, väriä ja vettä, ei siihen muuta tarvita.
– Jos kerta uskoo omaan liiketoimintaansa, pitää olla viimeisin tekniikka käytössä, Uuttu summaa.
Uuttu myös uskoo, että ensi vuoden tammikuussa käyttöönotettavan uuden linjan myötä työ sidontaosastolla helpottuu:
– Sitomo vaatii edelleen paljon käsin tekemistä. Uuden tekniikan myötä monotonisimmat työtehtävät jäävät pois.
Uusilla investoinneilla on kuitenkin myös varjopuolensa: Tuotannon tehostumisen myötä jouduttiin irtisanomaan väkeä. Hiljattain käydyissä yt-neuvotteluissa päätettiin vähentää yhteensä yhdeksän työntekijää, joista neljä siirtyy eläkkeelle ja viisi irtisanottiin.
– Kautta historianhan se on tätä ollut: Kun konehankinnoilla tehostetaan toimintaa, tarvitaan vähemmän väkeä töihin, Uuttu myöntää.
Kirjapainon henkilöstömäärä onkin laskenut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Kun vielä 70-luvun lopulla paino työllisti enimmillään jopa 300 henkeä, on Otavan leivissä Keuruulla enää reilut 100 työntekijää.
– Tekniikka on kehittynyt koko 80-, 90- ja 2000-lukujen, joten väki on vähentynyt. Toimintoja on myös ulkoistettu. Mutta edelleen painamme saman määrän kirjoja, noin 8-9 miljoonaa kappaletta vuodessa.
Kirja-ala ei kasva, mutta uudistuu
Suurin osa Otavan Kirjapainon valmistamista kirjoista menee kotimaan kirjakauppamyyntiin, mutta jonkin verran vientiä on myös naapurimaihin, Ruotsiin ja Venäjälle. Uuttu näkeekin Venäjässä yhden tulevaisuuden mahdollisuuden.
– Venäjällähän ei tehdä 4-värikirjoissa käytettäviä päällystettyjä laadukkaita papereita, mikä tuo markkinaraon laadukkaiden painotöiden tuonnille Suomesta, Uuttu selvittää.
Uuttu myöntää, että kasvuodotuksia kirjapainoalalle ei ole odotettavissa, koska kielimarkkinat Suomessa ovat pienet. Edes Gummeruksen kirjapainon lopettaminen Jyväskylässä ei juuri vaikuttanut Otavan tuotantoon, mutta se toi lisää työntekijöitä.
– Palkkasimme Gummerukselta neljä työntekijää, itse asiassa kaikki tänne hakeneet. Ammattilaiset ovat täällä arvossa.
Uuttu kuitenkin uskoo kirjaan.
– Suomessa kirjalla on edelleen esinearvoa, varsinkin kun vertaa vaikkapa Yhdysvaltoihin, jossa esimerkiksi pokkareista on tullut kertakäyttökamaa. Se luetaan kerran ja heitetään sitten pois, Uuttu sanoo.
Uutun mielestä sähkökirjojakaan ei pitäisi nähdä uhkana vaan mahdollisuutena: uudet sähköiset tuotteet ovat lisäpalvelua, joka muuttaa myös perinteisiä printtituotteita. Ala saa näin tervetullutta muutosta, josta lukijat hyötyvät.
– Ennen kirjojen valmistajat näkivät uhkakuvia muualla: TV, netti, jne. Mutta nyt kirjavalmistajilla on itselläänkin sähkökirjat mielessä. Sähköisten palveluiden tuottaminen vain tuppaa rasittamaan kirja-alan tekijöitä, koska se monesti tuo lisäkustannuksia tuomatta lisähyötyjä. Sähköisten palveluiden tuottaminen pitäisi saada niin automaattiseksi, että siitä olisi hyötyä tuottajille. Tai ehkä jossain vaiheessa ihmiset tottuvat maksamaan nettipalveluista. Sähköisen median ja tiedonsiirtotekniikoiden kehittyminen tuo uusia mahdollisuuksia myös perinteiselle kirjapainoteollisuudelle: asiakkaamme tarvitsevat kumppaneita, jotka hallitsevat molemmat julkaisukanavat, Uuttu pohtii.
KATARIINA KALMARI
"Paperia, väriä ja vettä"
– Paperia, väriä ja vettä, ei siihen muuta tarvita, tiivistää painaja Aapo Linjamo reseptin kirjanpainamiseen.
Linjamo tietää mistä puhuu, onhan hän työskennellyt Otavan Kirjapainossa Keuruulla jo 24 vuotta. Linjamo aloitti uransa "aivan alhaalta":
– Siihen aikaan painokoneella työskenteli kolme painajaa, ensimmäinen, toinen ja kolmas, joka teki kaikki "hanttihommat". Ja minä olin se kolmas.
Tekniikan kehittymisen myötä painokone ei enää vaadi kuin yhden painajan. Ja Linjamo on se yksi.
Painajan työ onkin helpottunut merkittävästi. Nykyään esimerkiksi väriarvot saadaan mitattua automaattisesti.
– Ennen jokainen väri mitattiin erikseen ja naputeltiin yksitellen koneeseen. Ja sitten vaan toivottiin, että meni edes sinne päin, Linjamo naurahtaa.
Myös turvallisuus on parantunut. Esimerkiksi liuottimena ja pesunesteenä käytetystä, helposti syttyvästä isoprobanolista on luovuttu kokonaan.
– Meillä oli ennen sellaisia pesuaineita, että jos sitä putosi pisara kämmenelle niin kahden minuutin päästä paistoi luu, Linjamo kertoo.
Linjamolla on odotettavissa vielä pitkä ura, sillä varsinaisia ammattitauteja tai -vaivoja ei painajilla ole.
– Joutuuhan tässä paljon jalkojen päällä olemaan, mutta jos nyt on aivan normaalikuntoinen ihminen niin kyllähän sitä nyt kahdeksan tuntia seisoo vaikka aidanseipäänä.
KK
Uimaan kesken työpäivän
Paavo Saikkonen meni ammattikouluopintojensa jälkeen Otavan Kirjapainolle auttamaan joulukiireissä ja jäi sille tielle. Siitä on nyt 43 vuotta. Nykyään sitomokoneen hoitajana toimiva Saikkonen oppi työnsä käytännön kautta ja toivoisi samaa myös nykynuorille.
– Nuoria pitäisi saada tänne seuraamaan, miten työtä tehdään. Suoraan ammattikoulusta tulleet eivät välttämättä osaa kunnolla. Myös reserviporukkaa olisi hyvä olla, Saikkonen miettii.
Työ on Saikkosen mukaan muuttunut "ratkaisevasti" viime vuosikymmeninä:
– Ennen oli paljon enemmän käsitöitä, esimerkiksi kirjojen kannet tehtiin käsin. Ennen oli myös enemmän väkeä töissä, nykyään tämä on enemmän koneen kanssa työskentelyä ja on muuttunut jotenkin kylmäksi ja yksitoikkoiseksi.
– Myöskään hienoja arvoteoksia, kuten tietosanakirjasarjoja ei enää paineta. Ei se tietenkään kannata, kun kaikki tieto löytyy netistä, Saikkonen hymähtää.
Työolot ovat kuitenkin muuttuneet paremmiksi.
– Ennen kuin saatiin asennettua ilmanjäähdytyslaitteet, tänne tuli kesäpäivisin niin kuuma, että oli pakko välillä pysäyttää koneet ja käydä uimassa.
Ovatko uintireissut sitten jääneet pois jäähdytyslaitteiden myötä?
– Ei, kyllähän sitä vieläkin ehtii ruokatunnilla käymään, Saikkonen naurahtaa.
KK
