Harrastus: Harrastuksen parissa viihtyminen on tärkeintä

Ulla Kotamäen pojat Viljami (vas.), Eemeli ja Iiro leikkivät kesäisin mielellään pihalla perheen asuntoautossa.

• Jaa Facebookissa
• Twitter
• Lähetä sähköpostilla
• Tulosta
• Jaa palvelussa

Vaikka äiti on päästä varpaisiin musiikki-ihminen, omista lapsista ei tarvitse välttämättä tulla sellaisia.

Hirvaskankaalla asuva musiikkipedagogi ja kuoronjohtaja Ulla Kotamäki näkee päivittäin työssään lapsia, joilla on tiukka aikataulu. Joskus häntä huolettaa, miten ne lapset jaksavat, joilla on useita tavoitteellisia harrastuksia. Kotamäki tietää omasta kokemuksesta, että musiikkiharrastus vie paljon aikaa. Pelkän soittotunnin ja harjoittelun lisäksi on usein teoria- ja yhteissoittotunteja sekä orkestereita. Silti ainakin hän itse on jäänyt harrastusten anneista reilusti saamapuolelle.

– Olen kiitollinen omille vanhemmilleni, että he aikoinaan potkivat minua eteenpäin, Ala-Keiteleen musiikkiopistossa Äänekoskella työskentelevä Kotamäki kertoo.

Soittoteeman lisäksi oppilaat avautuvat hänelle niin ihastuksistaan kuin väsymyksestään. Toisinaan syöminen on päässyt unohtumaan, ja Kotamäki kaivaa laukustaan oppilaalleen banaanin. Joskus soittamisen sijaan he saattavat kuunnella musiikkia tai lähteä kävelylle juttelemaan siitä, miksi harjoitteleminen ei ole maistunut. Sen jälkeen soittaminen usein innostaa jo ihan eri tavalla.

Harrastus on myös suoja

Kotamäki on huomannut, miten tärkeää lapsille on se, että omat vanhemmat ovat kiinnostuneita heidän harrastuksestaan ja tulevat kuuntelemaan esityksiä. Hän ajattelee, että niin kauan kun koulu sujuu, harrastusten määrä on sopiva. Siinä vaiheessa, kun väsymys painaa lasta tai koulutehtävät jäävät tekemättä, olisi syytä luopua jostakin.

Kotamäen oma pääaine on ollut käyrätorvi. Hän aloitti käyrätorven soittamisen 11-vuotiaana. Hänen nuorimmat käyrätorvioppilaansa ovat yhdeksänvuotiaita. Nykyisin tosin lapsille on olemassa kevyempi ja pienempi soitin, kun Kotamäki joutui vielä aloittamaan painavalla ja kookkaalla torvella. Jyväskylässä nainen johtaa Vappujen lisäksi Kannel-kuoroa, Laukaassa Sirkuttajat- ja Äänekoskella Visertäjät-lapsikuoroja.

Vaikka äiti on aina harrastanut paljon, se ei tarkoita automaattisesti sitä, että omien poikienkin tulisi harrastaa samalla tavalla. Musiikki-ihmisenä äiti toivoisi, että omatkin lapset innostuisivat musiikista. Jos se ei kuitenkaan innosta, niin sitten ei. Pääasia on se, että harrastus on sellainen, että lapsi itse pitää siitä. Harrastus voi olla siinäkin mielessä lapselle suojaava tekijä, ettei koulupäivien jälkeinen aika kulu ostareissa ja kadulla hengailemalla.

Innokas vapaapalokuntalainen

Kotamäen mielestä lapset ovat harrastustenkin suhteen erilaisia. Kun yksi kaipaa jatkuvasti aktiivista tekemistä, toinen tarvitsee enemmän omaa aikaa, ja näin yksikin harrastus riittää.

Kotamäen kolme poikaa, Iiro, 11, Viljami, 8, ja Eemeli, 4, pitävät äidin elämän vauhdikkaana. Tähän mennessä perheen esikoinen on ehtinyt harrastaa muskaria sekä Puuhis- ja 4H-kerhoja. Nykyisin Iiro on innokas VPK-kerholainen, ja hän on oppinut samoja taitoja kuin mitä oikeatkin palomiehet tekevät.

– Iiro on ollut arka ja ujo poika. Hän on reipastunut VPK:n toiminnassa todella paljon.

Myös Viljami olisi halukas isoveljensä innostamana vapaapalokunnan toimintaan, mutta hänen ikänsä ei vielä riitä. Parasta aikaa Kotamäki etsiikin keskimmäiselle pojalleen uutta harrastusta. Kotamäki aikoo viedä Viljamin ainakin katsomaan Bändireppu-toimintaa, jossa tutustutaan yhdessä erilaisiin soittimiin. Kotamäki on itse usein iltaisin ja viikonloppuisin töissä, joten kuskaaminen jää miehen huoleksi. Eemeli on vielä sen verran pieni, että äidin mielestä hän ei perhepäivähoidon jälkeen vielä tarvitse erikseen harrastuksia. Vapaalle olemiselle ja leikille on hyvä jäädä aikaa.

Kotamäki haluaisi myös koko perheelle yhteisen harrastuksen, kuten vaikkapa geokätköilyn. Kesäaikana he ovat asuntoautoilleet, uineet ja pyöräilleet yhdessä. Kesä onkin äidin mielestä parasta, koska pitkän loman ansiosta hän voi viettää paljon aikaa perheensä kanssa.

VIRPI KIRVES