Televisiota katsotaan säästöliekillä Huoneteatterin näytelmässä Yksiöön en äitee ota. Kuvassa Äite (Esa Valkila, vas), Jaana (Laura Annala) ja Aili (Anna-Maija Ojansivu).
Kellahtava Lada ja muuta verbaaliakrobatiaa
TEATTERI Huoneteatteri: Yksiöön en äitee ota. Käsikirjoitus Sirkku Peltola. Ohjaus Anna-Mari Laulumaa. Rooleissa Esa Valkila, Anna-Maija Ojansivu, Tuomas Koskela, Laura Annala ja Mikko Maasola. Puvustus Raija Niiniaho. Lavastus Kristiina Lempiäinen-Trzaska. Lavastuksen toteutus: Tilasomistusalan opiskelijat. Ensi-ilta 12.11.2011
Jyväskylän Huonetaeatterin 'Yksiöön en äitee ota' on verbaaliakrobaattinen huumoripläjäys. Silti syvempääkin sanottavaa Anna-Mari Laulumaan ohjaama Sirkku Peltolan näytelmä sisältää.
Yksiöön en äitee ota on itsenäinen näytelmä, mutta Sirkku Peltolan edellisen Suomenhevosen nähneille yksiöön sijoittuva perheasetelma tarjoaa jatko-osan.
Kaikki tapahtuu yksiössä Liesuan keskustassa. Asuntoon tuppaa asumaan enemmän väkeä, kuin Äite (Esa Vakkila) ja tyttärensä Aili (Anna-Maija Ojansivu) olisivat koskaan halunneet. Vuokrayksiöön on jouduttu pieleen menneiden hevoskauppojen takia, myyty maalaistalo, ja maataloustukiakin maksetaan takaisin. Rahasta on niukkaa.
Kasikymppisen Äitensä omaishoitajana Aililla on kuitenkin suuri sydän, ja niinpä yksiön väkimääräksi huomaamatta vakiintuu viisi, kun mukaantulevat Ailin lapset Kai (Tuomas Koskela) ja Jaana (Laura Annala) sekä Äiten salainen deitti, kellahtavalla Ladalla liikkuva terveyskeskuksessa aina töihin valmis maahanmuuttaja Hamed (Mikko Maasola).
Takki narikkaan, ei aivoja
Huumoria riittää, ihan alleviivattavaksi asti. On pitkää revittelevää monologia (Hamed), on sattuvilla sanonnoilla aateloitua elämän pohdintaa (Aili), on ekologista elämänfilosofista asennetta (Jaana) ja maalaiskomediamaista nuorukaismeininkiä (Kaitsu).
Ja kuin tapettina yksiön seinillä tilaa hallitsee sanontojen ilotulittaja Äite. Kun kaikki viisi ovat pysyvänlaatuisesti yksiössä, Äite tuumaa että 'elämän keskellä ollaan!'
Ohjaaja Laulumaa on onnistunut kokoamaan ehjän kokonaisuuden runsaudensarvelta tuntuvasta näytelmästä. Rooleissa varsinkin Koskela ja Ojansivu ihastuttavat. Ensi-illassa yleisö yltyi taputtamaan erityisesti Maasolan osuudelle, ihan osuvasti. Koskela Äitenä ja Annala Jaanan osassa olivat vaikuttavia – ehkä tarinan painopistetttä olisikin voinut siirtää heihin, varsinkin heidän yhteiseen kokemukseensa vanhenemisesta.
Käyttösuositus: sopii pikkujouluporukoille, mutta ei aivoja silti narikkaan tarvitse jättää, pikemminkin terävöittää aisteja jotta verbaaliakrobatiasta jäisi mieleen muutakin kuin huumoripläjäys.
Katsoja saa tietää, että terveyskeskus on terveellinen vain Hamedille 'koska se on hänen työpaikkansa'. Terveyskeskusten tilanne vain todetaan, mutta asialla ei politikoida. Myös Hamedin pakolaisuus kerrotaan, siinä on yhtymäkohta Karjalan evakkoon Äiteen. Nuorten miesten orpous nostetaan framille, kun Kaitsulle tarjoutuu kansakoulupohjaisten verrokkiopiskelupaikka management-opinnoissa. Kaikki ei mene putkeen, vaikka Kaitsu omaksuukin konsultti-lookin.
HANNU TUOVINEN
