Reunamerkintöjä/Hannu Waarala: Hyvää isänpäivää!
Jos kustantajien ja kirjakauppojen kaupallisia tiedotteita on uskominen, on isä nykyisin perheen jonkinlainen idiootti. Isänpäivän kirjasuosikkivihjeet nimittäin koostuvat näiden tiedotteiden mukaan kaikkein heikkotasoimmista kirjallisuudesta.
Joku tähän sanoo, että makuasioista ei sovi kiistellä. Huono maku osoittaa kuitenkin henkistä rajoittuneisuutta ja historiantajun puutetta. Pitääkö sellaista edistää?
Nykyisiin isänpäivälahja-ideoihin mahtuu kaikenlaista viihdettä ja actionia, Juha Vuorisen ns. naturalistisesta huumorista Reijo Mäen Vareksen-pelättimeen. Limboilu on päivänsana. Kaupalliset elämäkertateokset myötäilevät tv-journalismia, eikä hyviä kirjoja haluta enää erottaa huonoista.
Aikoina kun isät olivat vielä aikuisia, tai ainakin esittivät sellaisia, isänpäiväksi saatettiin ostaa poliittisiamuistelmia, Suomen historiaa käsitteleviä kirjoja, jopa joskus jotakin hyvää kaunokirjallisuuttakin. Kekkos-kirjallisuus kiinnosti lähes kaikkia, Koiviston artikkelikokoelmia luettiin, Päätalo oli kestosuosikki.
Nytkin ilmestyy vallan mainioita historiaa käsitteleviä teoksia. Niiden tekijät ovat usein nuoremman polven teräviä historioitsijoita. Miksei heidän kirjansa kelpaa isänpäivälahjoiksi? Miksi kaikkein ahtain ja tylsämielisin rooliajattelu pitää ujuttaa nimenomaan isänpäivään?
Gummerus on julkaissut Sönke Neitzelin ja Harald Weltzerin järisyttävän teoksen Sotilaat - natsiarmeijan rivisotilaiden tunnukset toisessa maailmansodassa. Otavalta on tullut paras Olof Palme-elämäkerta, Minervan AKS:n historiaa käsittelevä teos on todella mielenkiintoinen, Panu Rajala on kirjoittanut intiimin tutkielman kansalliskirjailija Juhani Ahosta - Naisten mies ja aatteiden (WSOY). Siinä muutamia vihjeitä.
Kaupallisesta tiedotteista syntyy sellainen mielikuva, että isän ei pidä tietää historiasta ja yhteiskunnasta yhtään mitään. Eikö tällainen asenne ole tavallisen suomalaisen miehen halveksemista? Tuskin tilanne voi näin huono olla. Sen todistaa toisaalta sekin, että kirjastoista lainataan aktiivisesti hyvää ja laadukasta kirjallisuutta. Joskus liiallinen kaupallisuus ja pintajulkisuus vain hämärtävät tämän hienon tosiasian.
Hannu Waarala
