Hanna Ekola tietää, missä piilee laulun voima. – Hyvä laulu on sellainen sävelen, sanoituksen ja tulkinnan kimppa.
Hanna Ekolan surutiestä tuli aurinkotie
Kuva: Kari Kumpulampi
Suru opettaa ihmiselle elämänviisautta
Hanna Ekola laulaa ja myös puhuu paljon surusta. Hänelle suru on myönteinen asia, lopulta. Kyyneleet vahvistavat ihmistä ja auttavat selviytymään arjessa.
Hanna Ekola
Laulaja, teologian kandidaatti.
Asuu Uudellamaalla Nummi-Pusulassa.
Kolmetoistavuotiaan Lassi-pojan äiti.
Pääsi pinnalle Villihevosia-kappaleella 1991.
Laulaa kirkoissa, mutta tekee silloin tällöin tanssikeikkojakin.
Motto: Suomea tulee kehittää niin, ettei kukaan jäisi tänne yksin suruineen ja murheineen.
Kun lohduttaa muita, tulee samalla lohdutetuksi itse.
Vuoden 2008 loppu, marras-joulukuu, oli laulaja Hanna Ekolalle erityisen raskasta aikaa. Ensin päättyi hänen pitkäaikaisen työtoverinsa, basisti Pekka Pohjola matka. Kymmenen päivää tästä hän menetti miehensä, muusikko-valokuvaaja Juha Lido Salosen.
Hän oli miehensä vierellä Meilahden sairaalassa Helsingissä kuolinpäivänä 7.12. 2008.
– Mieheni kuoli äkillisesti keuhkosyöpään. Tieto vakavasta sairaudesta tuli meille vasta vuorokausi ennen kuolemaa. Surua voi surra vain suremalla. Alku oli vaikeaa. Se oli hetkestä toiseen siirtymistä suuren ikävän kanssa.
– Elämä oli kasattava uudelleen ja moni käytännön asiakin meni täysin uusiksi. Kaikesta on kuitenkin selvitty – myös kesken jääneestä talon rakentamisesta.
Ekolan mielestä on tärkeää surra ikävää ja menetystä pohjaan saakka. Vähitellen surun keskeltä löytyy tie muistoihin, jotka kannattelevat elämässä eteenpäin.
– Tällä hetkellä muistot miehestäni ovat minulle kauniita, eivätkä enää satuta. Toki suren yhä menetettyä tulevaisuuttamme, mutta saimme kokea yhdessä paljon ja se antaa minulle voimaa. Ymmärrän nyt mitä tarkoittaa, että rakkaus ei häviä.
Ekola puhuu kyynelten merkityksestä. Kyyneleet puhdistavat ja hoitavat ihmistä ja auttavat käymään läpi menetystä.
– Ajan kanssa läpikäyty suru voi muuttua voimavaraksi ja sydämen viisaudeksi. Surussa on kysymys rakkaudesta. Itkemme, koska olemme rakastaneet. Kaipaamme ja ikävöimme, koska olemme rakastaneet.
Papin työt saivat jäädä
Hanna Ekola vietti lapsuutensa Satakunnan Kiikassa pienellä Illon kylällä. Hän on seitsenlapsisen perheen kuudes lapsi.
– Isä oli saarnamies, äiti kotirouva. Musikaalisuuden perin heiltä. Lauloimme kotona maallisia ja hengellisiä lauluja.
– Siskojeni kanssa esiinnyin Illon rukoushuoneella seuroissa.
Suuri tapahtuma oli se, kun säästimme ja hankimme oman mankan. Ensimmäiset kasetit olivat rockpainotteista musaa, Suzi Quatroa kuuntelimme paljon.
– Koulumatkat sujuivat laulaen. Teimme lauluja itsekin jo varhain, sävelsimme ja sanoitimme.
Suureen suosioon Ekola pääsi keväällä 1991 isoveljensä Martti Heikkilän slaavilaishenkisellä kappaleella Villihevosia.
– Yhtäkkiä radiot alkoivat soittaa kappaletta kuuntelijoiden toivomuksesta. Biisin läpimeno oli puhtaasti kansan valinta, laulaja toteaa.
Hittilaulun myötä Ekolan elämä muuttui ja hänestä tuli kysytty artisti keikkapaikoille.
– Valmistuin noihin aikoihin teologiksi Helsingissä, mutta papin töitä en ole tehnyt päivääkään.
Villihevosia-hitti avasi hänelle uuden maailman.
– Menin uteliaana paikasta toiseen. Olen kiitollinen kaikista noista kokemuksista, vaikka en aina oikein ymmärtänytkään, mitä ympärillä tapahtuu.
Hän sai arvokasta tukea mieheltään.
– Edesmennyt mieheni Juha sanoi minulle, että muista Hanna. Viihde-elämä on kuin Linnanmäellä kävisi. Siellä on mukava olla hetken, mutta sinne ei saada jäädä liian pitkäksi aikaa pyörimään. Muuten menee pää sekaisin.
Uusi äänite on muistolevy
Hanna Ekola on esittänyt syksystä 1997 lähtien lohdullisia ja toivoa tuovia laulujaan maamme kirkoissa.
– Kirkossa yleisö keskittyy kuuntelemiseen, mikä on palkitsevaa. Kun lohduttaa muita, tulee samalla lohdutetuksi itse. Jotenkin noin minä musiikkini koen, hän kertoo.
Ekolalta ilmestyi taannoin uusi levy, Aurinkotie. Äänitteen tuottajana toimi edesmennyt aviomies Juha Lido Salonen ja myös Pekka Pohjolan rooli on merkittävä tällä herkkiä sävelmiä sisältävällä iskelmäalbumilla.
– Levy on rakas muisto minulle ja äänitteen valmiiksi saaminen oli kunniatehtävä. Oli tärkeää viedä loppuun yhdessä tehty työ. Olen ylpeä levystä ja siitä, että Juha ja Pekka ehtivät jättää sille sielunsa ja soittonsa jäljen.
– Pidän kovasti levyn nimestä Aurinkotie. Se kuvastaa sitä toivoa, joka on vahvasti läsnä elämässäni. Surutie on muuttunut aurinkotieksi.
Kari Kumpulampi
Hanna Ekola konsertoi sunnuntaina 9.10 Laukaan kirkossa.
