Laadunvarmistus on ihmisoikeustyötä
Näinä päivinä on puhuttu äänekkäästi Euroopan Unionin perustuslaista ja siihen sisältyvistä ihmisoikeuksista. Syrjimättömyyden käsitteeseen kuuluvat jo luonnikkaasti rotua, sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista koskevat kysymyset. Sen sijaan vammaisuuden ja erityisesti mielenterveyden ongelmien vuoksi syrjinnän kohteeksi joutuminen johtuu monien mielestä vain palvelujen puutteesta. Tällaista erottelua syrjimättömyydestä EU:n perustuslakiluonnos ei tunne.
Tasa-arvo, arvokkuus ja kunnioitus ovat mielenterveyskuntoutujalle yhtä perustavaa laatua olevia arvoja kuin kaikille muillekin. Yhteiskunnan arvot säätelevät millaisia palveluja mielenterveyskuntoutujille on tarjolla. Sairastuminen on antanut kuntoutujalle omakohtaisia kokemuksia nykyisten palvelujen laadusta. Ei voi olla yhtään hyväksyttävää syytä olla kuulematta ja kuuntelematta kuntoutujia, kun palveluja suunnitellaan ja toteutetaan. Ihannetilanne olisi, että asiat etenisivät ilman valituksia ja kanteluita, yhdessä suunnitellen.
Oikea tie löytyy, kun pidetään kirkkaasti mielesssä, että palvelut ovat olemassa sairaita ja kuntoutujia varten – ennaltaehkäisyä unohtamatta. Potilasneuvostot, jotka edustavat kaikkia paikkakunnan tai alueen potilasjärjestöjä, voivat tukea potilaita saamaan äänensä kuuluviin terveyskeskuksissa, sairaanhoitopiireissä ja sosiaalitoimessa nykyistä paremmin. Valitettavasti meillä ei ole vielä kattavaa potilasneuvostojen verkostoa. Jatkossa sellaisesta saattaisi kehittyä hyvinkin varteenotettava sosiaali- ja terveyspalvelujen laadun varmistaja. Potilasneuvostot eivät korvaisi nykyisiä luottamuselimiä, vaan toisivat selkeän käyttäjämielipiteen niiden rinnalle.
Pienimuotoisempi askel samaan suuntaan on otettavissa melko helposti pitkäaikaishoidon yksiköissä, jos niihin perustetaan asukas- tai omaisneuvostoja. Tärkeintä olisi systematisoida ja normalisoida palvelun tuottajan ja palvelun käyttäjän välinen vuoropuhelu. Avoin yhdessä tekeminen on sitä paitsi monin verroin hauskempaa kuin yrittää etäisyyden päästä arvailla ja keksiä mikä olisi hyvä.
Todellinen kumppanuus, jossa kunta, järjestöt ja muut yksityiset palveluntuottajat istuisivat samanveroisina suunnittelupöytään, on vasta idullaan. Näin on siitä huolimatta, että kunnat ovat ulkoistaneet palvelujaan nopeasti. Nyt on korkea aika tehdä kansalaisyhteiskunta todeksi myös sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Asko Husso
Mielenterveyden keskusliiton liittovaltuutettu
Jyväskylä
