Olli Hietanen yllyttää yrityksiä profetoimaan. Keski-Suomen kohdalla on hänen mukaansa hyvät merkit menestyä.
Hassut unelmat todeksi
Jos Olli Hietasella olisi oma metsä, hän tekisi siitä virtuaalipuiston.
Olli Hietanen tutkii työkseen tulevaisuutta. Hän ei kuitenkaan tuijota kammiossaan kristallipalloa, vaan pohjaa visionsa ajassamme liikkuviin pieniin signaaleihin.
Hietasen mukaan vaikeasti tunnistettavat pikkuiset merkit ovat viestejä tulevaisuudesta, mutta eivät kuitenkaan mystiikkaa.
Ei tarvita yliluonnollisia ennustajankykyjä, jotta signaaleja voisi tulkita.
- Niitä voi löytää vaikkapa päivän lehdestä pienistä uutisen poikasista, hän sanoo.
Kun Hietanen alkaa puhua, on syytä höristää korvia. Hän toimii kehitysjohtajana Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa, mutta tällä hetkellä hänellä on pesti Agora Centerissä Jyväskylässä. Hän vetää Keski-Suomessa projektia, jonka tähtäimessä on maakunnan visio vuodelle 2050.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan asiantuntijanakin hän on toiminut.
Vaikka mies tekee paljon töitä yritysmaailman keskellä, hän ei pyöritä puhetta talousluvuissa ja strategioissa. Sen sijaan hän kääntää tutut ajatusrakenteet ylösalaisin. Hän saa kuulijan pohtimaan, miksei se tosiaan voisi noinkin olla.
Siivitä unelmasi
Hietasen mukaan tulevaisuus rakentuu unelmille. Viisas yrittäjä löytää itsestään profeetan, joka noukkii trendivirtojen keskeltä kultajyviä ja osaa hyödyntää ne.
- Kaikki suuret innovaatiot ovat olleet aluksi jonkun unelmia. Ajatellaanpa vaikka ensimmäisiä puhelimia ja autoja. Ne olivat aika hassuja versioita!
Entä sitten tulevaisuuden puhelin?
- Se voisi olla biohajoava tuote, jonka voisi käytön jälkeen kompostoida.
Yksi menestymisen tae on kyky nähdä asiat toisin. Huominen ei ole kohtalon käsissä, vaan siihen voidaan vaikuttaa.
- Ongelmat johtuvat siitä, että kuvittelemme maailman liian suoraviivaiseksi. Tosiasiassa tulevaisuus riippuu mielikuvituksesta. Tulevaisuuden suunnittelu on kuin vihreän elefantin metsästystä.
Omassa työssään Hietanen on perehtynyt metsäteollisuuden näkymiin.
Keski-Suomikin on maakuntana juuttunut liikaa perinteisen paperiteollisuuden alamäkeen. Raskaasti huokaava suurteollisuus oli jo eilisen trendi, nyt tarvitaan muuta tilalle.
Jos esimerkiksi Olli Hietanen omistaisi metsää, hän tekisi siitä virtuaalimetsän nettiin.
- Vuokraisin sieltä virtuaalipuita yksitellen keskieurooppalaisille.
Tulossa bioaika
Metsät ovat Keski-Suomen aarreaitta, joka pitää löytää uusin silmin. Puita voisi hyödyntää vaikka neulanen neulaselta.
- Tulossa on bioaika. Metsäklusterin pitäisi muuttua bioraaka-aineklusteriksi. Samalla pitäisi miettiä tuhat tapaa, miten metsiä ja puita voi käyttää uusin tavoin.
Hietasen visio ilahduttanee metsänomistajia. Hän väittää, että Suomen metsät ja puut on myyty tähän asti liian halvalla ja liian yksipuoliseen käyttöön.
- Kyllä minua ovat kuunnelleet myös metsäteollisuuden edustajat, mutta he eivät pidä puheistani. He pelkäävät puun hinnan nousua.
Väitteelle löytyy perustelu niinkin kaukaa kuin Tansaniasta, missä Hietanen on ollut innovoimassa banaanipuun käyttöä.
- Viljelijät kasvattivat aluksi banaania hedelmien takia. Tietysti kaikki banaanit kypsyivät yhtä aikaa ja ostaja saneli hinnan.
Kun banaanipuille alettiin keksiä muita käyttötapoja, hedelmät jäivät sivutuotteeksi. Banaanipuun lehdistä alkoi syntyä koreja ja tauluja, joita turistit intoutuivat ostamaan. Samalla puiden tuotto kertyi moninkertaiseksi.
- Suomenkin metsäalan liiketoiminta voidaan moninkertaistaa, kun metsätaloudesta tehdään biotaloutta.
Nyt tarvitaan näkijöitä, keksijöitä ja edellä kulkijoita.
- Keski-Suomi on maailman paras jo monessa asiassa. Tämä voisi helposti olla valtava hyvinvointialue, jos nykyiseen osaamiseen yhdistyy teknologia. Tarvitaan henkistä yrittäjyyttä, kuumia pelaajia, jotka innostavat muitakin.
Päivi Ketolainen
