Arvon herra presidentti
Nyt kun sinut eikun anteeksi Teidät herra presidentti on valittu valtakuntamme päämieheksi, haluaisin tuoda teille tiedoksi seuraavaa:
Herra presidentti nyt kun teillä on aikaa kuusi vuotta niin ottakkaa alku aevan rauhassa.
Haluaisin elää tämän loppuelämäni rauhassa. Synnyin sodan jälkeen ja muistan, kun äijät menivät yöllä kauhu-unissaan pakoon piiritystä. Muistan kun äidit puhuivat, miten oli nälkä sota-aikaan. Nälkä oli vielä pitkään sodan jälkeenkin. Ulkohuussit ja sisään kannettava vesi. Sairauksia, joihin lapset kuolivat ilman hoitoa. Isovanhempani olivat kokeneet jo aiemmin monen sodan läpikäyneitä. Herra presidentti pitäkää tämä kaukana meistä.
Ai, oikeastaan herra presidentti, ei sitä ole syytä ajaa kauemmaksikaan. Minulla on kavereita, jotka ovat tulleet kauempaa. Eräskin nuori poika, jota uhattiin veitsi kurkulla. Perheen omaisuutta ei löytynyt ja lapset uhattiin tappaa. Hän tuli pakolaisena Suomeen. Jakoi postia ja opiskeli. Nyt on ihan tunnettu henkilö. Tekee työnsä. Siis ei sotaa sinne kauemmaksikaan, vaan aja pois kokonaan.
Niin tai Petrescun veljekset, jotka soittivat Lipposen vaalitilaisuudessa. Muistatteko kun he tulivat Romaniasta. Nyt Grammy-palkittu, Oskar Petersonin tribuuttilevyllä soittava maailman huippu Sibelius-akatemian käynyt. Kiitos muuten siitä kokemuksesta.
Niin ja pidä Suomi EU:ssa. Vaikka nämä kaikenmaailman pöhköt muuta sanovatkin, niin kyllä se eduksi meille on ollut. Ainakin itse muistan ajat ennen EU:ta. Eikä se aina niin herkkua ollut. Niin kuin sekään, kun asuntolainan korko oli 16 prosenttia. Laina piti maksaa viidessä tai kymmenessä vuodessa pois ja takuut piti olla. Ei se mitään vielä: sitten vähän ajan päästä korko oli 18 %. Niin ja kun Suomi revalvoi, meni monen vanhemman säästöt, omaisuudet ja talotkin siitä takuusta. Auto oli silloin Lada tai Warre ja viinakaupassa piti olla viinakortti.
Tietysti me voitaisiin panna rajat kiinni ja olla jöllötellä täällä keskenään vain. Taitaa olla vain niin, että suljetut organisaatiot rapautuvat omaan itseensä. Niin kuin tuo Pohjois-Koreakin. En kannata herra presidentti sitä kehitystä, ulos vuan maailmalle. Niin meille on paras. Ainakin nuorille.
Näihin talousasioihinhan presidentillä ei ole valtaa. Mutta voisihan sitä mallia näyttää. Yhden indeksin mukaan jokin aika sitten meidän tavan tallaajan palkka tuonne huippuun oli yhden suhde kolmeenkymmeneen. Nyt se on yhden suhde neljäänsataan. Niin ja porukasta alkaa olla osa pelkästään neljän seinän sisällä tekemättä mitään peläten omaa varjoaan.
Herra presidentti nyt kun teillä on aikaa kuusi vuotta niin ottakkaa alku aevan rauhassa. Mittään hoppuahan ei ole ja aikaa on. Uusi homma on aina uusi ja kyllä kansa kestää uotella uutta päevää.
Turunen 100,8 kg
Ps. Kuten huomaat arvon lukija en tällä kertaa luota olleskaan tähän naispuoliseen ehdokkaaseen. Siitä sitten kipin kapin sunnuntaiaamuna uurnille. Me vaalitoimitsijat siellä iloisina odotamme. En tietenkään saisi toimitsijana antaa vihjeitä, mutta olisiko se se vitonen, se tuttu ruotsin kielen numero sieltä koulutodistuksesta.
