Urheilu on pisnestä
Jyväskyläläisfutisseura se sitten päätti keskittyä ihmiskauppaan. Idea on: Myydään pelaajien siirtokorvaukset etukäteen sijoittajille ja muille halukkaille yrittäjille. Sijoittaja ostaa pelaajan, omistaa sitten oikeuden pelaajan siirtokorvauksiin yhdessä joukkueen kanssa ja myy kehittyneen pelaajan muualle, kun saa tarpeeksi fyrkkaa siitä.
Seuran johtohan tunnetaan yrityselämästä, joten myyminen ja ostaminen on tuttua. Tosin siellä taitaa olla niitä epäonnisia yrittäjiä enemmän kuin onnistuneita. Niin ja uhkapelureita. Pelaajiksi ei lehtitietojen mukaan enää kelpuuteta kehäraakkeja, vaan nuoria, joilla on arvoa ja tulevaisuudessa tuottoa. Nuorin myytävä on 16-vuotias. Hänen sopimuksensa tosin taitavat olla vain herrasmiessopimuksia, alaikäisestä sopiminen todettiin jo aiemmin pitämättömäksi. Kehäraakit siivittävät joukkueen tänä vuonna pronssille. Niin kuin joukkueen kapteeni, joka saa nyt lähteä.
Muistakaapa lasten vanhemmat varoittaa nuoria pallon potkijoita, etteivät laita kolmen vuoden kontrahtipapereihin nimiään, etteivät ihan urheiluorjaksi joudu tai myytäviksi ihmismarkkinoilla. Kyllä tästä mieleen tulevat ravit. Omistajat ja vedonlyöjät seuraavat kentän laidalla sijoituksen askellusta ja päivän kuntoa.
Urheilu vaatii yhä enemmän fyrkkaa, pelaajat maksavat, organisaatio maksaa ja joku haluaa tehdä rahallista voittoa pelillä. Venäläiset ja aasialaiset sijoittajat eivät ole Suomen urheilusta kovin kiinnostuneita, paitsi jos sillä voi tehdä vilunkia vedonlyönnissä. Kova raha ostaa Englannin liigaa. Espanjan ja Italian jalkapallossa muhii kova kupru. Se on perustunut velkarahaan ja myös rahanpesuun. Mafia on pelissä mukana.
Jos peli kokoaa yhteen viisikymmentätuhatta katsojaa, tuottaa se jo luonnostaan paljon fyrkkaa. Kun mainostajat kuolaavat ympärillä ja televisio-oikeudet maksavat maltaita on pisnes valmis.
Suomessa urheilurahan tekoon on nykyisin päässyt vain lätkä. Seura kuin seura liigassa kokoaa viisituhatta katsojaa, parhaimmat lähes kymmenentuhatta. Muualla pieni laji on suosittu meillä. Jyväskylässä tosin on turvauduttu verorahoihin. Kaupunki energiayhtiöineen maksaa seuran budjetista huomattavan osan ja jäähallillekin on keploteltu verorahoitus tuottojen mennessä seuralle.
Jyväskylässä tuetaan taloudellisesti enemmän Rauman Lukkoa, joka taitaa olla kiinteistöhuoltoyhtiö RKV:n omistaja. Tampereen Ilveksen ResRent tuo halvalla virolaisvenäläistä työmiestä ja vuokraa sitä kalliilla rakennusfirmoille. Jussi Salonoja kyllästyi Bluesiinsa ja laittoi sen myyntiin. Onko ostaja venäläinen vai kiinalainen vai onko se seuran loppu, sen näkee ken kokee. KHL:kin on lähellä ja suomalaiset herättäisivät intohimoja.
Jokin aika sitten Loimaan Biisoneiden urheilujohtaja Valavuori haukkui Veikkauksen. Veikkaus kun ei ollut antanut seuralle kuin 1500 euroa vuodessa tukea. Nakkirahat, Valavuori kertoi. Hieman aikaisemmin futis Hongan toimitusjohtaja arvioi Veikkauksen samoin. Biisoneissahan juttu oli kummallinen. Seuralla ei ole Veikkauksen kanssa juuri mitään tekoa, sen peleistä ei lyödä veikkaa. Katsomossa on muutama sata katsojaa, joille vedonlyöntiä ei tarvitse mainostaa, lottoavat muutenkin. Kyse onkin Veikkauksen kannalta tukirahoista.
Kyse onkin vedonlyönnistä yleensä. Ulkomaalaiset vedonlyöntifirmat ovat yrittäneet tunkea Suomen markkinoille kauan. On tahoja ja pelureita, jotka eivät hyväksy Veikkauksen ja Ray:n järjestämää peliä. Lasse Lehtinen mainitsi EU-aikoinaan, että lobbaus suomalaisen rahapelimonopolipelin murtamiseksi on jatkuvaa EU:n parlamentissa. Sitä yrittävät pelimiehet, niin ja suomalaiset uhkapelurit.
Lajiliitot jyrähtivät asiasta, sillä heidän leipänsä on Veikkauksen antamaa leipää. Koko hallinto lepää veikkauksen varassa. Palloliitossa asia haudattiin nopeasti. Olisihan se kummallista jos Palloliiton puheenjohtaja presidenttiehdokas Niinistö leimautuisi Veikkauksen vastustajaksi ja ulkomaalaisen vedonlyönnin kannattajaksi. Päinvastoin parempi on, kun Veikkauksen rahatkin menevät Niinistön vaalilaariin urheilun nimissä.
Turunen 99,3 kg
Niinhän se nähtiin taas. Omistaja viestittää jääkiekkoseuralle, miten pitää pelata. Kun sitten peli menee huonosti, lähtee valmentaja, eikä omistaja. Risto Dufvakin valmentaa sitten Tapparaa.
