Liikenteessä
Auto ei kestänytkään hirvestystä ja seisoo tätä nykyä Joensuun romuttamon pihamaalla. Turva maksoi, mitä maksoi, mitäpäs siitä vanhasta, mutta uuden alkuun sillä ei pääse. Palomestari paikan päällä kehui, että onpa saksalaiset tehneet oivat turvapalkit, kun eivät taivu seitsemänsadan hirvikilon alla.
Näillä näreillä on viime ajat turvauduttu joukkoliikenteeseen. Paikallisbussi tuo työpaikalle ja vie kotiovelle. Työmatka piteni ajaltaan vartista melkein tunniksi ja kieppi tehdään keskustan kautta vaihtaen. Bussit ovat ajallaan ja vaihto sujuu sutjakkaasti katsellen nuorison röökin polttoa.
Kuskit tuntuvat ammatti-ihmisiltä. Hyväntuulisia ja palvelualttiita. Ero kahdeksankymmentälukuun on kuin yöllä ja päivällä. Silloin jututin tuttuja kuskeja. He kertoivat, että työ on vaikeaa. Oli vuoroja, että aloitettiin aamulla, päivällä oli tuntien lorvailutauko ja iltapäivällä ratin ääreen takaisin. Koko päivän kestänyt työrupeama väsytti. Eivätkä palkatkaan olleet sellaiset, että päivällä olisi kunnon lounaspöytään päässyt. Nyt asiat lienevät paremmin. Paitsi Helsingin seudulla, jossa kuskit saavat ajaa henkensä uhalla.
Miksi sitten kaikki ei ryntää bussin käyttöön ilomielin. Tärkein syy lienee talous. Itselläni maksaa pelkkä työmatka semmoiset yhdeksänkymmentä ekua kuukaudessa, siis toistatuhatta vuodessa, vaikka sinä on Jyväskylä alennus. Kertalippu 4,30 tuntuu hurjalta. Bussirahoilla melkein ylläpitää tuommoista yhdeksänluvun autoksi kutsuttavaa bensoineen ja vakuutuksineen.
Toinen ongelma on logistiikka. Silloin kahdeksankymmentäluvulla tuntui käsittämättömältä bussien aikataulut. Ne eivät sopineet kellekään. Reitit menivät miten sattui ja bussit tulivat niin ja näin. Nyt on paremmin. Bussin tuloajan näkee, reitit ovat selvemmät. Vaihdotkin katsottu niin, että sopii monille. Mutta kyllä siellä vielä on logistiikolle hommia, ei se vaan aina toimi. Niin millä ehdoilla ne linjat tehdään rahan vai toiminnan.
Itse asuin aikoinaan Tampereella, joka oli suunnilleen samansuuruinen kuin Jyväskylä nykyisin. Oli niin mukava mennä kadulle ja hypätä bussiin. Niin ja mennä halvalla. Linjat kulkivat, olivat suoria, vaihto oli helppoa. Niin oli, mutta se olikin kunnan laitos, verovaroin ylläpidetty. Niin oli aikoinaan Jyväskylässäkin. Linjaliikenne myytiin ja politiikot olivat sitä mieltä, että tämä on parempi, koska se on veronmaksajille edullisempi. Siis henkilöautoa käyttävälle veronmaksajalle. Liikenteen sopimus päättynee kohtapuoliin. Pitäisikö ihan piruuttaan esittää, että se siirrettäisiin takaisiin kunnan haltuun. Onhan täällä vaikka millaisia kunnan liikelaitoksia muutenkin. Olisi edullista pyörittää kunnan liikennelaitoksena, niinkuin isoissa kaupungeissa pruukaa olla. Jos Jyväskylä halua olla oikein Iso Kaupunki, niin kunnallinen joukkoliikenne on ainoa mahdollisuus, kuten Helsingissä, Turussa Tampereella ulkomaista puhumattakaan.
Tulipa niitä koettua muitakin joukkoliikennevälineitä. Joensuusta kiskobussilla Pieksämäelle ja junalla Jyväskylään. Vaikeaa oli. Yöjunalla Rovaniemelle, huhhahhei aika kävi pitkäksi. Rovaniemeltä tuli nukuttua Jyväskylään bussissa. Bussi maksoi himpun verran alle 90 euroa. Bensat autoon olisi maksanut alle puolet siitä. Matka-aika oli yli kahdeksan tuntia, omalla autolla saisi tunnin pari nipistettyä siitä. Yöjuna maksoi pitkälti yli toistasataa euroa.
Jos Jyväskylä halua olla oikein Iso Kaupunki, niin kunnallinen joukkoliikenne on ainoa mahdollisuus, kuten Helsingissä, Turussa Tampereella ulkomaista puhumattakaan.
Turunen 99,8 kg
Ps. Jyväs-Parkki näytti palkkaneuvotteluille pohjan. Pysäköintimaksujen korotukset olivat semmoiset 60 prosenttia. Sokoksen parkkihalli otti pois kokonaan asiakassuhteeseen perustuvan maksuvapauden ensimmäiseltä tunnilta. Pysäköinnistä tuli hyvätuloisten extreme laji. Sak, STTK ja Akava pankaapa tuo prosentti tuloneuvotteluiden pohjaksi.
