Yrtinmustia imagoja
Kepusta lähti ilmat kun se ryhtyi viime hallituksessa porvaripuolueeksi. Lähti ilmat niin että hyvä kun henki vielä pihisee. Kukaan ei uskaltaudu kepussa edes presidenttiehdokkaaksi. Kyllä tässä ihan mielensä pahoittaa kun muistelee miten vaikutusvaltaista kaartia on puolueessa sen historian aikana ollut. On päässyt brändi huuhtoutumaan pesuveden mukana.
Eipä siinä muistanut Mauri eikä Seppo miten kääritään ja pekkaroidaan punamultaisiin paketteihin vähäosaisten tukipaketteja, isotuloisille kyllä järjestyi veroalea mutta ei perinteiselle pienviljelijälle ja sen kaupungissa asuvalle jälkijoukolle. Brändi ei muuten ole se kuuluisa ruskea konjakintyyppinen juoma, vaan mielikuvien ja toiminnallisten manööverien salaatinkastike, kuului anopin kielikuva aiheesta.
Gallupjohtaja Sauli Niinistö taas on siitä viisas mies, että ei puhu mistään mitään. On kuullunna Jaakko Tepon laulun 'elekeepä tehkö mittään niin ei tuu virkavirheitä'.
Imagot ja brändit muuttuvat politiikassakin. Useimmiten sen mukaan ollaanko hallituksessa vai ei olla. Toisin oli ennen, pysyvien imagojen vuosikymmenillä. Muistatteko miten luontevasti Veikko Vennamo pelasi peliään. Ei silloin tietenkään tiedetty mitä imago tarkoittaa, mutta Veikko tiesi. Ja osasi valita imagonsa tarpeen mukaan: Helsingin Töölössä tullineuvoksen liituraitapuku, maakunnassa unohdetun kansan edustajan kauhtunut ja ryppyinen. Siinä asussa Venamo oli Kuopion vaalipiiristä valittu eduskuntaan.
Nyt 2010-vuosikymmenellä Paavo-brändi edustaa toisenlaista kuvaa, Paavoista nimittäin Väyrynen. Paavo on erään laskuopin mukaan 10 Väyryä. Naapurin selvänäkijätäti vertasi urheilijoista monesti kuultuun termiin, että Väyrynen kuuluu siihen joukkoon, jolla on takanaan loistava tulevaisuus.
Mutta onhan Väyrynen kuitenkin siitä jännä poliitikko, että uskaltaa. Alussa mainittuun keskustan presidenttiehdokkuuteen asti hän tähtää ja toivoo, että muita ei tule. Tätä kirjoittaessa Aimo voi vain aavistella, mitä tekee Mauri, lähteekö sieltä neljänneltä riviltä mukaan kun niin monta junaa on jo ohi ajanut. Toivottavasti ei niin tyhmästi tee, että ulkopolitiikassa kokenutta Paavoa alkaisi haastaa.
Niin rohkea on Paavo, että uskaltaa väittää muiden puolueiden poliitikkojen kosiskelevan tukijoukkoihin pääsemistä, kun omat kaihtavat. Ensin olivat ehdokkuutta tukemasssa nimettömät demarit, mutta kun media ei oikein uskonut, Väyrynen vetäisi tilalle Perussuomalaiset. Gallupjohtaja Sauli Niinistö taas on siitä viisas mies, että ei puhu mistään mitään. On kuullunna Jaakko Tepon laulun 'elekeepä tehkö mittään niin ei tuu virkavirheitä'.
Jännitysmomentti on oikeastaan siinä että voisiko Soini jäädä historiaan puolueena joka nielaisi kepun. Vai pitäisikö siitä käyttää nimeä reunioni eli Maalaisliiton ja Perussuomalaisten yhteenpaluu.
Timo-brändi on olemassa, eikä kyseessä ole perunalajike. On käynyt niin, että brändi vie Soinia eikä Soini brändiä, toisin sanoen muna vie kanaa. Oppositiojohtaja on maneereidensa vanki, ja ainoa mahdollinen paikka politiikassa on oppositio. Sieltä käy brändin litkutus, lutkutus, räksytys ja louskutus. Ihan niinkuin taas käytäisiin vaalitaistelua. Taitaa Soini ennakoida pikaisia uusia vaaleja.
Loppukevennykseksi pohdintaa mikä nimeksi Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän erottamille Markus Mustajärven ja Jyrki Yrttiahon uudelle ryhmälle? Itse ovat Vasemmistoryhmä-nimen kannalla, mutta onpa mielikuvitukseton ehdotus. Mustayrtti olisi jo parempi. Tai onko sillä nyt niin väliä, kun ryhmä jossa on kaksi, voi piankin hajaantua.
AIMO ASKEL
politiikan kurkkailija
This e-mail address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.
