Teoskynnyksen ylitys
TV1:n A-studio-ohjelma näytti selkeästi maanantaina, että perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin ilmoitus jäädä hallitusneuvottelujen ulkopuolelle oli hänen oma päätöksensä. Yleisesti isot puolue-elimet ohittavaa päätöksentekoa kutsutaan junttaukseksi, mutta jos ei ole junttaporukkaa, mitä se silloin on?
Tuore kansanedustaja Kike Elomaa oli huuli pyöreänä, kun sai kuulla oppositioon jättäytymisestä herkistyneeltä Soinilta. Ei tullut Kikestä kulttuuri-urheiluministeriä, kuten Turun torilla oli propagoitu. Perussuomalaiskansanedustajat hyväksyivät Juha Väätäisen johdolla kuitenkin rikkumatta puheenjohtajansa johtajuuden. Puoluevaltuusto taisi ilmaista kantansa vain nimellisesti.
Turun torin perussuomalaiset Kike-fanit olivat muuten sitä mieltä, että olemme perussuomalaisuuden alkutaipaleella, ja muut puolueet kuihtuvat olemattomiin. Ihana näköala.
Mutta nyt kun Todellisuuden tutkimuskeskus on julistanut Timo Soinin suomalaiskansalliseksi taideteokseksi (mm. Yle 21.4.), lienee syytä pohtia millaisia ajatuksia tämä julistus aiheuttaa perussuomalaisten kannattajissa. Onko taideteos-status sitä, minkä vuoksi isänmaallisuuttaan korostavat perussuomalaisetkin kehuvat isoisän sotasaavutusta, sitä että Suomi on itsenäinen? On hienoa olla suomalainen, kuunnella räppiä, pelailla maailmalla haluttuja suomalaisia tietokonepelejä, heittää mölkkyä tai örveltää Ruotsin kaatamisesta MM-jääkiekossa. Eläköön perussuomalainen identiteetti!
Entä ne, jotka syystä tai toisesta eivät äänestäneet perussuomalaisia? Heitä ehkä kyrsii eniten se, että Soini on nimetty kokonaistaideteokseksi. Se tarkoittaa, että kaikki katsojat ja kuluttajat ja kriitikotkin ovat osa tätä teosta. Jos minä sanon tai kirjoitan nimen Soini, olen osa kokonaistaideteosta.
Soini-taideteoksessa ehkä piilee poliittinen vallankumous, syy pohtia muuttoa Ruotsiin. 80-luvulla kun Paavo Väyrynen (kesk.) oli politiikan kestohahmo, ei-paavoväyrysläiset kertoivat sankoin joukoin pakkaavansa laukkujaan lähteäkseen länteen jos Paavosta tulee presidentti. Väyrynen on nytkin asettunut ehdolle kekkoseksi. – Pliis, nyt anomuksia lähettelemään keskustan vaikuttajille, että torppaisivat Väyrysen tien, Ruotsi ei houkuta, kitisee Aimon vaimo tuossa vieressä.
Mutta kenelle Soinista voisi valittaa, ikäpresidentti Tuupaiselleko (ps.)? Vai herra Hakkaraiselle? Pelottaa, että ei kenellekään. Nauttikaamme tästä taiteesta. Muuta emme voi.
Turun torin perussuomalaiset Kike-fanit olivat muuten sitä mieltä, että olemme perussuomalaisuuden alkutaipaleella, ja muut puolueet kuihtuvat olemattomiin. Ihana näköala.
Sitä ennen Aimo tulkitsee hallitusneuvotteluja: kokoomukselle kuusi (6) ministeriä jossa pääministeri, demareille kuusi (6) jossa valtiovarain- ja ulkoministerit. Perussuomalaiset nolla (0). Oli Soini kokonaistaideteos tai ei, sen myyntihinta taitaa pian olla aika alhainen.
Mutta pikkujuttu tämä Soini-problematiikka on verrattuna Ruotsin sisäpolitiikkaan, missä kuningas Kaarle Kustaa on ruotsalaiskansallinen kokonaistaideteos. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tähän mennessä on vain sana sanaa vastaan, mutta entä kun siirrytään kuvalliseen taidenäyttelyyn: kuva kuvan tulkintaa vastaan? Kestääkö kuningashuone vai koittaako Ruotsissa sotilasvallankaappaus.
AIMO ASKEL
politiikan kurkkailija
This e-mail address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.
