Kommentti: Puheen taito
Hiljattain Oscar-palkintojakin kahminut Kuninkaan puhe -elokuva (Tom Hooper, 2010) kertoo Englannin kuningas Yrjö VI:sta, joka kärsi pahasta änkytyksestä. Yrjö-paralle tämä oli poikkeuksellisen kiusallinen vaiva, sillä mies sattui elämään juuri siihen aikaan, jolloin radiolla ja radiopuheilla alkoi olla yhä suurempi merkitys hallitsijoiden alamaisilleen välittämissä viesteissä. Kaiken huipuksi Georgesta tuli kuningas toisen maailmansodan kynnyksellä, ja hän joutui pitämään koko hallintokautensa merkittävimmän puheen, jolla tuli valaa uskoa sotaa pelkäävään kansaan.
Elokuva sijoittuu 30-luvulle, mutta puhetaidon merkitys ei ole muuttunut miksikään, varsinkaan politiikassa. Erityisesti näin vaalien alla poliittisen puheen merkitys korostuu enemmän kuin koskaan.
Poliitikkoja syytetään usein liian kapulakielisestä puheesta ja siitä, että he eivät vastaa heille esitettyihin kysymyksiin. Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä olikin viime viikolla "vaalibingo", jossa kerrattiin mm. puoluejohtajien useimmiten käyttämät kiertoilmaisut. Esimerkiksi keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi sai kyseenalaista kunniaa, kun hänen kohdalleen oli laitettu "vastaa kyllä- tai ei-kysymykseen käyttämättä kumpaakaan sanaa kertaakaan". Valitettavasti tämä ei kuitenkaan rajoitu vain Kiviniemeen, vaan useimmiten tuntuu, että pitäisi omata vähintään jonkinlaisia telepaattisia kykyjä, että ymmärtäisi poliitikkojen vastaukset heille esitettyihin, varsin suoriin kysymyksiin.
Kun puhuu voimakkaasti kärjistäen ja ns. "kansantajuisesti", niin apinakin tajuaa. Tai ainakin luulee tajuavansa.
Ei olekaan ihme, että tähän kiemurtelevaan ja puisevaan joukkoon verrattuna Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinia pidetään "hyvänä puhujana". Soini ei kiertele eikä kaartele, vaan vastaa kysymyksiin heti ja napakasti. Tai siltä hän ainakin saa sen vaikuttamaan. Kun nimittäin on opetellut Sanaparsia ja sanontoja -kirjan ulkoa ja osaa kuitata jokaisen poliittisen kysymyksen nokkelalla vertauksella, ei koskaan tarvitse selitellä eikä perustella mitään sen tarkemmin. Ja kun puhuu voimakkaasti kärjistäen ja ns. "kansantajuisesti", niin apinakin tajuaa. Tai ainakin luulee tajuavansa.
Mielikuva Soinin konstailemattomuudesta on myös saanut kolhuja viime aikoina, niin puoluejohtajan takinkääntöjen myötä kuin tämän haluttomuudesta vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin. Tunnetuin tapaus lienee, kun 15-vuotias tyttö kysyi Soinilta, kieltäisikö tämä abortit myös raiskauksen uhreilta. Soini kieltäytyi vastaamasta kysymykseen, ja vielä uudelleen myöhemmin, kun toimittaja kysyi asiasta. Soinin mukaan on "mautonta", että häneltä kysytään abortista joka haastattelussa. Asenne on kummallinen, sillä sinänsä kysymys ei eroa siitä, että Soinilta kysytään suunnilleen jokaisessa haastattelussa myös maahanmuutosta ja Euroopan vakausrahastoista. Kun kerta tällaisia kantoja on julkisuudessa ilmaissut, ne olisi syytä olla valmis perustelemaan joka kerta kun niitä kysytään.
Mutta palataanpa vielä takaisin Kuninkaan puheeseen ja puheen sisältöön. Elokuvassa on kohtaus, jossa kuningas Yrjö katsoo uutisfilmiä Adolf Hitleristä, kun tämä pitää tulenpalavaa puhetta alamaisilleen. Kuninkaan tytär kysyy isältään, "mitä tuo mies oikein sanoo?", johon Yrjö vastaa: "En tiedä, mutta hän tuntuu sanovan sen hyvin." Niinpä.
KATARIINA KALMARI
katariina.kalmari(at)ksviikko.fi
