Kesätuulahduksia
Hallituksen muodostaminen kesti kaksi kuukautta, ei paha. No, belgialaiset ovat juuri viettäneet vuosipäiväänsä ilman hallitusta ja näyttävät pärjäilevän hyvin. Itse asiassa paremmin kuin hallituksen kanssa, toteavat kyynikot. Arkadianmäellä vastaleivotut kansanedustajat saavat nauttia enää vain viikon verran täysistunnoista ennen kirmaamistaan perinteiselle kahden kuukauden kesälomalleen, hienoa! Luxemburgissa kreikkalaiset saavat tarpeeksi förskottia selvitäkseen huolettomina kesän yli, tosin paljon hoettu mantra säästövelvoitteista ja kaikkien osapuolten vastuullisesta toiminnasta korvissaan kaikuen. Summertime and the living is easy...
Pari viikkoa sitten käväisin Portugalissa, toisessa maassa, jonka taloudellinen tilanne puhutti loputtomasti Suomen eduskuntavaalikampanjan aikana. Ei huolta, sinne on täysin turvallista matkustaa; vain harvat muistavat vaalimme ja niiden yhteydessä lausutut ylikriittiset kommentit tukipaketeista, sijoittajavastuista ja ylipäätään Välimeren maiden kyvystä hoitaa talousasioitaan onnistuneesti. Joka tapauksessa retoriikkaa ja poliittista draamaa ymmärretään hyvin siellä. Sardiinit ovat edelleen herkullisia, viini halpaa ja golfkentät vihreitä. Ainoastaan kiinteistöbisnes on täysin kuollut – joka puolella näkee tuhansia vastarakennettuja, tyhjillään seisovia loma-asuntoja. Jos sinulta sattuu löytymään ylimääräistä sadan tuhannen verran, nyt olisi tilaisuutesi.
Muutama vuosi sitten tehty tutkimus tuotti mielenkiintoisia tuloksia: Euroopan onnellisimmat ihmiset eivät välttämättä asu siellä, missä ilmasto on lämmin ja viini halpaa, vaan siellä, missä on vähiten korruptiota, missä poliittinen päätöksenteko on läpinäkyvää ja missä tavallisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat suuret.
Kävellessäni Lissabonin Dom Pedro -aukiolla huomioni kiinnittyi pieneen, hiljaiseen mielenilmaukseen: maassa makaavat osallistujat olivat pääosin nuoria kaksikymppisiä, eivätkä pelkästään portugalilaisia. Lähempi tarkastelu osoitti kyseessä olleen kaikuja toukokuun lopun Madridin Puerta del Solin protestileiristä. Viesti oli tuttu: pääpuolueet, liikemiehet ja pankit kahmivat valtaa sekä rahaa, ja samanaikaisesti tavallisen ihmisen ääni hukkuu tuuleen.
Muutama vuosi sitten tehty tutkimus tuotti mielenkiintoisia tuloksia: Euroopan onnellisimmat ihmiset eivät välttämättä asu siellä, missä ilmasto on lämmin ja viini halpaa, vaan siellä, missä on vähiten korruptiota, missä poliittinen päätöksenteko on läpinäkyvää ja missä tavallisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat suuret. Esimerkiksi Suomi ja Tanska pärjäsivät vertailussa hyvin.
Suomen uusi sateenkaarihallitus joutuu kohtaamaan mittavia haasteita. Konservatiivijohtoisen hallituksen ohjelma on huomattavan sosialidemokraattissävyinen: sadan euron korotus perusturvaan ja kampanja nuorisotyöttömyyttä vastaan. Verotus- ja menoleikkauspaketti haiskahtaa kuitenkin epätyydyttävältä kompromissilta. Sen sijaan Lauri Ihalaisen nimittäminen työministeriksi tuottaa iloa – eikä ainoastaan sosialidemokraateille, veikkaan.
Varsinainen testi tulee olemaan Suomen talouskehitys. Maamme talous on jälleen kasvu-uralla, mutta avoimeksi kysymykseksi jää, riittääkö se, jotta välttyisimme veronkorotuksilta ja ikäviltä lisäleikkauksilta?
Tony Melville
Jyväskylän Sosiaalidemokraattisen Kunnallisjärjestön puheenjohtaja
