Tutkija ja valokuvaaja Sami Karjalainen avaa Suomen heinäsirkat ja hepokatit -kirjassaan ainutlaatuisen näkymän sirkkojen värikkääseen ja monimuotoiseen maailmaan.

Karjalainen esittelee kaikki maassamme tavattavat 32 lajia ja tarkastelee niiden ruumiinrakennetta, ravintoa, hyppimistä ja lentämistä, ääntelyä, parittelua, vihollisia ja elinympäristöjä ja uhanalaisuutta. Lisäksi hän käy läpi ihmisen suhdetta sirkkoihin alan tutkimuksesta sirkkojen rooliin kansanuskomuksissa ja -perinteessä.

Kaiken kruunaa upeat ja hienoimmatkin yksityiskohdat ja värivivahteet paljastavat kuvat ja cd-levy, josta löytyy 63 erilaista siristysesitystä.

Hypyt ja ”soitot”

Sirkkojen hyppytaidoilla ja sirityksellä on hyvin käytännöllinen tehtävä. Hyppäämällä sirkat ottavat vauhtia lentämistä varten, pääsevät pakoon saalistajia tai saalistavat itse, kuten tekevät kasvien lisäksi myös hyönteisiä syövät hepokatit.

Mestarihyppääjä on pieni senttimetrin pituinen rantaokasirkka, jonka pystyy yli metrin loikkauksiin.

Sirityksen päätarkoitus on suvunjatkaminen, ja hepokateista vain koiraat sirittävät. Sirkat sirittävät myös pelotellakseen hyökkääjiä. Eri sirkat sirittävät eri tavoin. Hepokatit hankaavat siipiään yhteen, muut sirkat hankaavat tai potkivat takajalkojaan.

Mielenkiintoista on että kirjan oheis-cd:llä tavallista korkeaa sirittämistä on hyvin vähän. Suurin osa on matalia ääniä, jotka tuovat mieleen veneen potkurin, mattojen tamppaamisen, askeleet tai naputtelemisen. Huipputekniikan avulla myös normaalisti piiloon jäävät äänet on saatu esiin.

Hepokatit tiellä

Sirkat ovat esiintyneet monissa kulttuurituotteissa. Vanhin ja tunnetuin on kreikkalaisen runoilijan Aisopoksen kertomus leppoisasti soittelevasta heinäsirkasta ja ahkerasti työskentelevästä muurahaisesta, josta heinäsirkan huoleton maine on peräisin.

Tunnettu on myös Hepokatti-lastenlaulun laulun säe ”oli hepokatti maantiellä poikittain” – isot hepokatit todella tapaavat kävellä teillä loppukesästä.

Perhosten ja monien muiden kauniiden hyönteisten tavoin sirkat ovat joutuneet ahtaalle ihmisen toimesta. Sirkat viihtyvät perinteisissä maisemissa: kedoilla, niityillä, laidunmailla ja pellonpientareilla, jotka ovat vähenemässä. Kirjassa annetaan neuvoja, miten elinympäristöjä voi yksinkertaisilla konsteilla hoitaa sirkoille suotuisimmaksi.

Sami Karjalainen sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon upeasta esikoisteoksestaan Suomen sudenkorennot (Tammi, 2002), eikä uusi teos jää edeltäjästään jälkeen. Etenkin sirkkalajien kirjavuuden ja erityispiirteet esiin tuomien kuvien katsomisen ja cd:n kuuntelun jälkeen tutuilla kedoilla ja niityillä käyskentelee uusin ja tarkkaavaisin mielin.

Pekka Wahlstedt

Sami Karjalainen: Suomen heinäsirkat ja hepokatit Tammi 2009, 207 s.