Juhlat kellarin luukun yllä
Kuopion kaupunginteatterin vauhdikas farssi hyytää ja huvittaa. Suuren näyttämön ensi-ilta iskee katsojan tajuntaan rajusti. Line Knutzonin (s.1965) Remonttijengi on vuodelta 2008 (Håndværkerne, suomennos Liisa Urpelainen). Tanskan arvostetuimman teatteripalkinnon Knutzon sai vuonna 1999. Yli kymmenen näytelmän lisäksi Knutzon on kirjoittanut useita kuunnelmia.
Katsomossa tuoksuu remontilta. Ja näyttämöllä tosiaan remontoidaan. Hommat eivät kuitenkaan edisty kuten piti. Rakennetaan ja puretaan, tarvitaan lisää rahaa. Minne tavarat oikein katoavat, ehkä tehdään rinnalla toista rahakkaampaa remonttia? Kuukausien piina saa rakastuneenkin nuorenparin raivoon.
Line Knutzon: Remonttijengi
Kuopion kaupunginteatterin, suuri näyttämö
Ohjaus: Olli-Matti Oinonen – Lavastus: Janne Siltavuori – Puvut: Anu Ihatsu – Valot: Timo Suutarinen – Videon suunnittelu ja projisointi: Timo Kesonen –Rooleissa: Lotta Huitti, Antti Launonen, Karri Lämpsä, Lina Patrikainen, Sari Happonen, Ari-Kyösti Seppo, Tapani Korhonen, Vesa Repo, Mikko Paananen, Riina Björkbacka, Jussi Konttinen
Alice (Lotta Huitti) ja viulistimies Manfred (Antti Launonen) haluavat hyvää halvalla. He ovat räiskyvä pari lavalla.
Glen (Ari-Kyösti Seppo) on vierastyöntekijä ja pomo. Härskinhyvä tyyppi, niin liipattu naistenmies puheissaan, että saa Alicen puolelleen. Huono suomi sujuu tyylillä. Mukana on myös ummikko sekä nainen ja sen velipuoli, jota laitos-sana säikyttää. Porukka ei toimi laillisesti sen enempää työn teettäjätkään. Hajoaako talo? Ainakin se huojuu.
Snobbailevat ystävät
Avuliaat ystävät Margrete (Lina Patrikainen) ja Karl (Karri Lämpsä) ohjaavat kokeneina talonvaihtajina remontin teettäjiä. He ostavat, myyvät ja vetävät välistä. Tyyli pitää säilyttää, vaikka ollaan mauttomia, pitää olla oikealla tavalla mauttomia, Karl sanoo.
Karl tietää mikä minkin kanssa sopii. Tavarat ovat snobbailevien ihmisten merkkituotteita. He uskovat olevansa muiden yläpuolella. Näyttävä pari, varsinkin juhlissa Margrete on chic. Anu Ihatsun puvustus on loistava.
Farssissa ovet paukkuvat ja vahinkoja sattuu. Ensimmäinen tapaturma on vahinko. Alice osoittaa olevansa perheen mies ja hoitaa hommat. Vahingot korjataan pois näkyvistä, kellariin.
Moottorisahan pärähdys saa kauhun pintaan, mutta samalla musta huumori muistuttaa, että sievistelyyn ei ole aihetta. Aikamme lehtiotsikot kertovat hirmutöistä, joilta Pohjolakaan – tämä lintukotomme – ei ole välttynyt.
Ahneus auttaa huipulle
Farssiin kuuluu epämieluinen yllätysvieras. Remonttijengissä osa on äidillä (Sari Happonen). Hän on niin itsekeskeinen ahnehtija, ettei hän huomaa nuorenparin ongelmia. Happonen vaan petraa töitään vanhempana ladynä. Miehekkäille miehille hänellä on silmää.
Beckmannin (Tapani Korhonen) sanat kuvaavat monen oikeasta palkkatyöstä sivuun jääneen tunnot: "Mä en ole rekisterissä. Mä en ole missään." Juurettomuus on aikamme kuva.
Väliajan jälkeen vauhti kiihtyy. Pimeän työn tekijät ovat sen verran ihmistuntijoita, että osaavat tarvittaessa vetäistä sopivan kehun remontin teettäjille.
Onnettomuuksia sattuu lisää, kun vähän avitetaan. Kylmäverisyys on hyve ja kellari suoja. Makaaberi huumori saa nauramaan, vaikka vähän pidättelen. Kun väliesirippu laskee, olen odottavalla mielellä. Ei tämä näin voi loppua?
Loppuyllätys on täydellinen. Ohjaaja Olli-Matti Oinonen on ajan hermolla ja hänellä on tiukka työssään taiteellinen näkemys.
Näytelmä remontoi katsojakin sisikuntaa, ja antaa ajattelun ja keskustelun aihetta pitkään.
Remontti puhuttaa aina. Jos itsellä eivät hommat ole menneet pieleen, niin ainakin naapurilla tai tutun tutulla. Samaistumisen riemu voi hämmentää absurdissa komediassa. Musta huumori vääntää suun väkisinkin nauruun.
