KOLUMNI
Kansallisoopperan ensi-illassa oli tavanomaista enemmän sähköä: näyttämöllä nähtiin Jüri Reinveren Sofi Oksasen maineikkaan romaaniin pohjalta säveltämä ooppera.
Suomen Kansallisoopperan uutuus on harvinainen poikkeus. Claude Debussyn Pelléas ja Mélisande ei kuki silkkaa satuilua ja koristeita, musiikki ei liitele huikaisevin aarioin ja kuoromittelöin.
Georg Friedrich Händel sävelsi ensimmäiset oopperansa Saksassa, mutta hankki syventävät opinnot Italiasta. Syitä on löydetty ajan saksalaisesta hengestä, kapeakatseisuudesta. Muutettuaan joitakin vuosia myöhemmin Englantiin Händel ja hänen oopperansa saavuttivatkin sitten jo huiman suosion.
Sana legendaarinen on kärsinyt inflaation. Idols-laulajakin muuttuu mielestään sellaiseksi kakkosalbumin julkaistuaan. Maanantaina oli kehässä eri sarjan iskijä. Pääsin samaan tilaan ja aikaan oikean legendan kanssa. Sir Paul McCartney, 69, konsertoi Helsingissä.
Aarre Merikannon Juhan partituurin on maalannut sinfonikon ja draaman taitajan käsi. Se on oopperalle pelastukseksi, teos kantaa vuosikymmenestä toiseen. Klassisuus on parhaimmillaan juuri tätä: muoto hakeutuu yleisiksi, absoluuttisen taiteen puhtaimmiksi piirteiksi, mutta purkautuu samalla näyttämöllisten tapahtumien yksityiskohtaiseksi rikkaudeksi.
