Ars Fennica -voittajan teoksissa ylellistä elämää ja tragikoomisuutta
Populaarikulttuuri ja muu viihde, ylellinen elämä ja tragikoomisuus ovat Anssi Kasitonnin taiteen ulottuvuuksia. Veistokset, animoidut videoteokset ja serigrafiat ovat hänen lajejaan. Kasitonnin näyttelyissä on nähty kullattuja autoja, mutta myös surumielisiä hahmoja. Vaikuttava on video, joka kuvaa häkkiin vangitun jyrsijän elämää.
Uudessa näyttelyssä on esillä teos pastori Alf (kuvassa). Tuo loisteputkista rakennetun ristin edessä seisova inhimillistetty eläinhahmo on kaikessa surumielisyydessään lumoava. Samaa lumovoimaa on myös Easy riderissä, kimaltelevalla moottoripyörällä ajavassa pilvimäisessä hahmossa.
Näyttelyitä
- Anssi Kasitonnin näyttely Galleria Sculptorissa 13.11.2011 saakka
- Heta Kuchkan videotaidetta Galleria Huudossa 13.11.2011 saakka
- Marianna Uutisen maalauksia Galerie Forsblomissa 20.11.2011 saakka
- Ulla Virran grafiikkaa Galleria G:ssä 13.11.2011
Silkkipainoteoksissa elää populaarikulttuuri voimallisesti. Jotkut niistä tuovat mieleen takavuosien mainoskuvaston.
Näyttelyn teoksissa ilahduttaa se mutkattomuus ja konstailemattomuus, jolla taiteilija kuvattaviinsa ja tekemiseensä suhtautuu. Hän saa katsojan puolelleen.
Anssi Kasitonni on tämän vuoden Ars Fennica -voittaja. Palkintoon liittyvä näyttely avataan Amos Andersonin taidemuseossa 18.11. Ehkä tämänkin vuoksi Sculptorin näyttely jää hivenen vaisuksi. Ilman muuta se kannattaa kuitenkin käydä katsomassa.
Isän muistolle
Anssi Kasitonnin tavoin Heta Kuchkakin on saanut huomiota ja kiitosta. Hän oli vuoden 2006 nuori taiteilija.
Kuchkan välineitä ovat video, valokuva ja erilaiset installaatiot. Hänkin on kuvannut suloista elämää, muun ohella nuoria kauniita naisia. Mutta toisaalta hänen taiteensa on saanut myös tummia sävyjä.
Uuden näyttelyn teema on musiikki. Videoteoksissa taiteilija itse soittaa erilaisia kielisoittimia.
Kuchkan taiteessa on aina näkyvästi läsnä taiteilijan oma elämä. Sen voi tässäkin näyttelyssä löytää. Hänen isänsä oli Yhdysvalloista Suomeen muuttanut muusikko, joka soitti jatsia ja bluegrassia. Hänen pääsoittimensa oli kontrabasso.
Kontrabassoa, banjoa ja mandoliinia, amerikkalaiseen musiikkiin liittyviä instrumentteja, soittaa videoilla myös Heta Kuchka. Lisäksi hän laulaa. Meno on irtonaista, kaikesta välittyy soittamisen ilo.
Kiehtova näyttely.
Maalausta ja poimuja
Minun on aina ollut hivenen vaikea suhtautua vakavasti Marianna Uutisen maalauksiin. Hänen uransa alkukauden erilaiset pursotukset ja muut kolmiulotteiset elementit olivat nokkelia keksintöjä, mutta eipä niissä sitten juuri muuta ollutkaan.
Uuudet maalaukset sen sijaan saivat minut pysähtymään. Ne katsottavat itseään. Ehkä Uutisen taide on muuttunut – tai sitten minä.
Uusissakin maalauksissa on kolmiulotteiset aineksensa. Maalauspohja on taiteltu poimuille ja päälle vedetty akryyliväriä. Tämä kaikki tuo mieleen klassisen taiteen draperian eli rypytyksen kuvauksen. Uutisella kysymys vain ei ole draperian vaikutelmasta, vaan oikeasta poimutuksesta.
Uutisen maalaustapa on vapautunutta. Värit on levitetty maalauspohjalle spontaanin tuntuisesti, action paintingin, roiskemaalauksen tapaan. Kuitenkin värisävyjen valinnassa on harkintaa, ne eivät ole sattumanvararisia.
Ja entiseen tapaan maalauksissa on myös ylellisyyttä, mahtipontisuuttakin. Jossakin kohdin helähtää kultaus, toisessa rohkeat aniliinin sävyt. Maalauksen syntyhistoriaakin on löydettävissä aivan viidenkymmenen vuoden takaisen informalismin, vapaamuotoisen abstraktin taiteen tapaan.
Forsblomin galleriassa on esillä myös italialaisen Alessandro Twomblyn veistoksia ja maalauksia sekä japanilaisen Hidemasa Fujin valoteoksia.
Rehevää erotiikkaa
Ulla Virta on yksi niistä taiteilijoista, jotka olivat 1980-luvulla juurruttamassa värigrafiikkaa meille. Ja Virta nimenomaan väripuupiirrosta.
Virran taiteessa yhdistyy kiinnostavalla tavalla klassinen puupiirros ja uusi ajattelu. Hänen kaiverrusviivansa on hiukan rosoista kuten klassikoilla, mutta hienosti toteutetut väripinnat lisäävät onnistuneesti teoksen väreilyä.
Teoksissa on aina ollut rehevää erotiikkaa, pyöreähköjä naishahmoja viekoittelevissa asennoissa. Joskus figuurit kasvavat esiin värien ja valovaikutelmien takaa. Aina kuitenkin yhtä kiehtovina. Ripaus surumielisyyttäkin on joissakin teoksissa mukana.
Tuoretta, välillä rosoistakin grafiikkaa, rohkeaa ja suorasukaista. Mukana näyttelyssä on myös pari öljymaalausta ja monotypia.
