Harri Kivi ei halua selittää ”seinä-ämpäreitään” puhki, vaan antaa katsojankokoe elämyksensä ihan itse.
Ämpärikaupalla selittämätöntä avaruudellisuutta - Harri Kivi kulkee omia polkujaan
Kuva: Kari Hulkko
Kuvataiteilija Harri Kivellä on koti ja työhuone Helsingin Merihaassa, mutta kyseisen kivikylän muurit eivät ole koskaan häntä pidelleet aloillaan. Mies on verkostoitumisen mestari, ja sen ominaisuuden siunauksella hän on loihtinut monia yhteisöllisiä hankkeita kaiken kansan iloksi.
Kun Kivi saavuttaa tämän juuri alkaneen marraskuun lopulla puolen vuosisadan kilometritolpan, ei hän tietenkään aio juhlia syntymäpäiväänsä vain pienen piirin läsnäollessa ja pitämällä jonkin retrospektiivisen pönötysnäyttelyn.
INFO
- Harri Kiven 50-vuotisjuhlanäyttely Seinä-ämpäreitä Lasipalatsin galleriassa 1.–27.11., avoinna ma-pe klo 12–18.
- Monitaiteellinen Maailman pienin laatufestari Lasipalatsin näyttelytilassa ja sen lähituntumassa päivittäin vaihtuvin ohjelmin 1.–27.11.
Jokaisen pitää raivata oma polkunsa. Minua ei kiinnosta olla taiteilija vaan sen takia että tulisi oltua taiteilija. Pitää löytää oma stoori, oma maisema.
On toki näyttelykin, ihan uusilla töillä, mutta kaikenlaista muutakin hupia on luvassa. Ja ovet ovat avoimet, eikä kukaan ole käsi ojossa pyytämässä pääsymaksua.
"Näistä ei ota pirukaan selvää"
Jos taiteilijan aiemmilla näyttelyillä on ollut sellaisia yleisotsikoita kuin "Pluto lentää kuusta", "Myös marsilaisilla on kotiintuloajat" tai "Raketin apulainen", niin ei kai hänellä jalat ihan pultattuna tämän maan kamaraan ole ollut. Sekatekniikalla työstetyissä Harri Kiven teoksissa on katsojalle usein avattukin avaruudellisia näkymiä, mutta ei mihinkään pimeään, päinvastoin. Kiven akryyli-ikkunoissa ovat hehkuneet usein neonkirkkaat värit ja syvät siniset.
Kun monet aiemmat teokset ovat kupertuneet seinältä katsojaan päin, on uusien töiden ulottuvuus päinvastainen. Ne aukeavat silmään maljamaisina siitä näkökulmasta kuin me nyt maljoja tapaamme katsoa. "Seinä-ämpäreitä" on varsin osuva, ja vieläpä kansan suusta poimittu nimi Kiven näyttelylle, joka aukeaa tänään Lasipalatsin galleriassa Helsingin ytimessä.
Tietystä suunnan kääntämisestä huolimatta Kivi sanoo uusien töiden olevan jatkoa aiemmalle "avaruuspöhinälle", kuten hän teemaansa koreilemattomasti kutsuu.
– Olen tavoitellut näissä entistä enemmän veistoksen ja maalauksen välimuotoa ja hakenut vähän riskillä sellaista lähestymistapaa, jolla voin muutella katsojan tapaa ottaa ne vastaan. Nämähän ovat sellaisia duuneja, ettei näistä pirukaan ota selvää. Jokainen saa ihan vapaasti muodostaa niistä oman käsityksensä vailla mitään ohjailua, Kivi yllyttää.
Taiteilija on vilpittömän ilahtunut "seinä-ämpäri" -nimityksestä, jonka eräs katsoja yhdelle työlle antoi, kun se oli viime kesän asuntomessuilla erästä interiööriä koristamassa. Hän pohtii puolivakavissaan, josko jatkossa plokkaisi kaikkiin näyttelyihinsä nimet suoraan kansan suusta.
– Kun nämä ovat perfektionistisesti hiottuja ja viimeisteltyjä juttuja, niin tuollainen rosoinen nimi on mahtava. Itseironia auttaa niin ihan missä vaan, mutta erityisen tärkeää se on taiteen tekemisessä. Sillä tavalla voi antaa katsojalle tilaa ja happea kokea itse kukin työ omalla tavallaan.
Vihjeitä, ei selityksiä
Harri Kivi sanoo oman taiteen tekemisensä lähtökohtien löytyvän kiinnostuksesta löytöretkeillä maailmoihin, jota ei ole vielä nähty.
– Jokaisen pitää raivata oma polkunsa. Minua ei kiinnosta olla taiteilija vaan sen takia että tulisi oltua taiteilija. Pitää löytää oma stoori, oma maisema. Jos onnistun tuottamaan katsojalle sellaisen tunteen, että hänet valtaa epätietoisuus mitä ja erityisesti minne katsoo, niin hyvä. Voin antaa vihjeitä siitä, että nyt ollaan jonkun tuntemattoman, syvien vesien tai avaruudellisten tilojen äärellä, mutta en halua puhki selittämällä tappaa katsojan omia aistimuksia.
Siksi töiden yksityiskohtaisempi erittely jätettäköön tähän. Jokainen ottakoon vastaan Kiven työt tavallaan. Ämpäreinä, maljoina, epäkäytännöllisinä design-esineinä, neonmainoksia muistuttavina valonlähteinä, leikkikaluina...
– Haluan, että mulla on hauskaa duuneja tehdessäni. En sitä, että kokisin jotain angstisia fiiliksiä työhuonetta lähestyessäni. Uskon, että maailmaa voi muuttaa myös positiivisen kautta, Kivi summaa tekemisiensä perustaa.
Lasipalatsi näyttelytilan ohella Kiven töitä on seuraavan reilun kolmen viikon aikana pienemmässä mittakaavassa esillä myös Kallion Kulmagallerissa ja tärkeän yhteistyökumppanin Mielenterveyden keskusliiton Hyvän mielen Galleriassa Ratakadulla.
