Kirjavisa: Katse yli Kampin kattojen
Vuoden ensimmäinen runotehtävä poiki runsaanpuoleisen palautteen. Vihjeissä esillä olleen kirjailijan sukupuun oksia heiluteltiin joka vastauksessa. Pertti Vuorela Espoosta tyhjentää pajatsoa näin:
"Riina Katajavuori (s.1968) kertoo Sanojen ajassa (Helsingin kaupunginkirjasto), että kirjoittaessaan esikoiskokoelmaansa Varkaan kirjaa (1992), hän asui Kampissa. Sieltä koko kaupunki avautui kirjailijanalun eteen – erkkeri-ikkunasta näkyi suoraan yli Linja-autoaseman Tavastian portille. Sinne vei Riinankin tie usein. 'Tunsin asuvani majakassa, ja minun tehtäväni oli tähystää yötä', hän kirjoittaa. Syntyi Bengtskärin majakasta kertova runo, joka päätyi myös esikoiskokoelmaan. 'Tahtoisin kerran kertoa, millaista täällä on,/ Bengtskär keskikaupungilla. On jätettävä tämä tarkkailuasema.' Visaruno on kuitenkin ensimmäisen säkeen mukaisesti Kellari on valmis teos.
Osallistu Kirjavisaan
Uutispäivä Demari, Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki /
fax (09) 701 0567 /
kirjavisa(ät)demari.fi
Riina Katajavuori vanhemmat ovat toimittaja Juhani Marttila ja kirjailija Satu Koskimies (s.1941, nimellä Marttila 1973-93). Kustannustoimittaja ja kirjailija Satu Koskimiehen ääni kuului usein radiosta, kun hän toimitti yhdessä Juha Virkkusen kanssa ohjelmaa Tämän runon haluaisin kuulla 1976-2006 eli peräti 30 vuoden ajan. Sadun äiti oli kanteletaiteilija Ulla Katajavuori ja isä viulisti Eero Koskimies.
Kirjailija- ja taiteilijageenit ovat näköjään periytyviä. Riina Katajavuori kertoo Kirjailijan työmaat-teoksessa halunneensa aina tulla kirjailijaksi ja oli hyvä kirjoittamaan jo koulussa. Suomessa hän opiskeli mm. Oriveden opistossa sekä Kriittisessä korkeakoulussa ja valmistui maisteriksi Helsingin yliopistosta 1995. Edinburghin yliopistossa Riina ehti tuolloin myös opiskella ja sai sinne kustannussopimuksen. Hänen rakkain runokokoelmansa on Kuka puhuu minulle. Kirjailijaa itseäänkin ihmetyttää, että onnistui niin hyvin lyhyessä ilmaisussa tuossa runokokoelmassa.
Ensimmäinen Riinan romaani Hevikimmat (1999) sijoittuu Käpylään, jossa hän asuikin 10-13-vuotiaana. Lahjat-romaani tuli julki 2004 ja oli ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi. Niin on myös syntynyt lastenkirjoja, joita Salla Savolainen on ansiokkaasti kuvittanut. Omatkuvat-runokokoelma ilmestyi viime vuonna. Jo vuonna 1994 Riina sai Kansan Sivistysrahaston Katri Vala-stipendin. Sen jälkeen on tullut lukuisia kunniamainintoja ja palkintoehdokkuuksia."
Kampin kattojen ylle kantaa kuopiolaisten Lehtolaistenkin (Taavi & Varpu) katse.
"Vuonna1968 syntynyt Riina on ottanut mumminsa sukunimen, joka onkin runollisempi kuin isänsä perintö: Marttila. Ei myöskään äidin puolen Koskimies ole liioin miellyttänyt.
Helsingin Kampin kattojen yli hän lapsena ja teininäkin katseli maisemia kuin V.A.K. ikään. Siksi kaupunkimiljöö painaa varhaisrunojen päälle piintyneen leimansa. 'Varkaan kirja' on ulkoasultaankin kuin tehdaskaupungin ulkoilma.
Runoissa on kyllä elämisen ja kirjoittamisen riemua, mutta se täytyy niistä pusertaa esiin monen yrityksen ja erehdyksen kautta.
Novellit ovatkin sitten täynnä nuorten nykyelämää: aina kuolemaan päättyvään kohellukseen asti.
Eniten suosiota Riina on saanut äitiydestä kirjoittaessaan."
Nurmijärveläisen Marja-Liisa Mannerin rinnassa läikähtää lämpö runotehtävien kohdalla.
"Onpa mukava, että runoja ja varsinkin näitä nykyrunoja on kirjavisan tehtävissä. Kun Toijalan takana ei ole paljon mitään, niin sekin on mukavaa, että taivaan takana on edes paperia. Tunnistin runon, mutta en muistanut runoilijaa ja niinpä piti ruveta runoeepoksia selaamaan. Löytyihän se tammikuun 14. päivän kohdalta Hannu Mäkelän toimittamasta teoksesta Päivistä parhaimmat, Runo vuoden jokaiselle päivälle. Samassa teoksessa on myös runot kokoelmista Kuka puhuu (1994) ja Painoton tila (1998).
Runoilija on Riina Katajavuori ja runo hänen vuonna 1992 ilmestyneestä esikoisteoksestaan Varkaan kirja."
***
Jari-Pekka Vuorela avaa kirjavisan Tampereen piirin kisat.
"Jotkut runot palauttavat heti mieleen koko aikakauden, niinkuin kunnon musiikki. Kellari oli valmis vuonna 1992. Maailma oli kunnossa, vaikka internetistä ja pankkikriisistä oli jo ensioireet.
Riina Katajavuori, Satu Koskimiehen ja Juhani Marttilan tytär, julkaisi runon esikoiskokoelmassaan Varkaan kirja. Jostain syystä en ole tullut myöhempiä lukeneeksi, mutta taidan lukea, jos kesä joskus tulee."
Tamperelaisten tutkijoiden veljellisessä ottelussa Pertti Timonen pistää pahan rajalyönnin:
"Tämä oli helppo. Jopa Unto Vesa saattaa tietää tämän! Eli Riina Katajavuori ja Varkaan kirja."
Ja Unto Vesa palauttaa smashin tyynesti:
"Viikon upea runoilija on Riina Katajavuori ja viikon hieno runo hänen esikoiskokoelmastaan Varkaan kirja (1992).
Myös hänen äitinsä, Satu Koskimiehen (Marttilan), panos suomalaisessa runoudessa on merkittävä, sekä kirjailijana että runouden tunnetuksi tekijänä, jälkimmäisessä Juha Virkkusen työparina."
1-1 päättyi se vääntö.
***
Helsinkiläinen Raija Vihavainen on kuullut kirjailijaa myös live-tilanteessa.
"Vuosaaren kirjaston ystävällinen väki kertoi pari tuntia sitten, etteivät kirja-autot ole pysyneet aikatauluissaan, ja niinpä Riina Katajavuoren esikoinen Varkaan kirja vuodelta 1992 oli vasta tulossa. Tämän lasteni ikäisen runoilijan (s. 1968) olen kuullut muutaman kerran esiintyvän Taiteiden yössä sekä Narinkka-torin runotapahtumissa sekä Kirjamessuilla. Samalla on voinut ostaa runokortteja, mutta kaikki ovat tehneet jo kauppansa.
Luentatilaisuudet eivät ole parhaimpia tämäntyyppisten runojen esittämiseen, sillä ne vaativat kyllä mietiskelyä ja kuulostelua, ainakin ainoan käsiini saamani runokirjan Koko tarina (2001) silmäilttyäni. Eloisia lapsikuvia: 'He ovat mittareita täynnä, pienet pojat', 'ei puketa, pimama laitetaan, luetaan hyvä kirja.' 'Kopputa, jos on asiaa' luki pienen tyttäremme ovessa.' 'Juoksetaanko kilpavoittovoi!' Tutulta kuulostaa."
Helsinkiläinen Tapani Kautto kaivoi esiin sen vihjatun englantilaisyhteyden.
"Ketä etsitään? kysyy visan laatija, kun taas Kuka puhuu on kysytyn kirjailijan, Riina Katajavuoren toisen runokokoelman nimi. Sitaatti on, kuten mainittiin peräisin hänen esikoiskokoelmastaan, joka on Varkaan kirja vuodelta 1992. - - -
Katajavuoren runoja on julkaistu sekä suomeksi että englanniksi hänen ja Andy Willoughbyn Iso-Britanniassa vuonna 2006 ilmestyneessä yhteisjulkaisussa Peripheries - Periferioita. Nämä runot ovat osana myös hänen Grimmin veljesten innoittamassa kokoelmassaan Kerttu ja Hannu. Varsinaisia lastenkirjoja Katajavuori on julkaissut yhdessä kuvittaja Salla Savolaisen kanssa.- - -
Lopuksi täytyy tunnustaa, ettei Katajavuoren runous ollut entuudestaan mitenkään erityisen tuttua, vaan viikon sitaatti löytyi 'antologiikalla', toisin sanoen eri antologioita selaamalla. "
***
Kalle Salminen Joensuusta on lukenut tuoreinta Katajavuorta.
"Riina Katajavuori kuuluu nykylyyrikoittemme kärkikaartiin ja kirjoittaa epäilemättä hienoja runoja, mutta eivät ne tällaiselle pinttyneelle proosan puurtajalle aina oikein tahtoneet aueta.
Katajavuorikin tarttui peiliin ihan konkreettisesti. Otin kirjastosta mukaan hänen Omakuvat-kirjansa (2011) eikä se yhtään hassumpi kirja ollutkaan, mutta kyllä sekin panee ajoittain lukijansa koetukselle. Siinä Katajavuori tarkkaili peilistä itseään runsaan vuoden ajan lähes joka päivä ja kirjoitti havaintonsa muistiin. Tuloksena syntyi sarja puhuttelevia tekstejä, usein runomuotoisiakin. Eikä hän kirjoittanut vain itsestään, mukaan mahtui muitakin nelikymppisiä naisia ongelmineen."
Helsinkiläinen Sirpa Taskinen äityy moralisoimaan kirjailijaa yllytyksestä.
"Varkaan kirjan (1992) runot vaikuttavat suurelta osin sympaattisilta, mutta pientä rajaa sentään: 'Lapsen on kasvettava ... kaupunginkirjastoksi, josta parhaat kirjat saa varastaa." Moralisti minussa huutaa: Ei ei ei! Vaikka kuinka symboliseksi tarkoitettua, niin kirjaston yhteisiä kirjoja ei saa yllyttää varastamaan!"
Oikein vastanneita viikolla olivat lisäksi Hilkka ja Risto Kaipainen, Hyvinkää, Juhani Niemi, Hanko, Mauri Panhelainen, Jyväskylä, Timo Linna, Vantaa ja Asko Korhonen, Sukeva.
Palkinto lähtee Jari-Pekka Vuorelalle.
Viikon sitaatti
Tälläkin viikolla tehtävässä on valokeilassa oikea kirjailija, tietysti, mutta ei nyt vain tekijänä vaan myös yhtenä kirjan kulkuja liikkeelle panevana henkilönä. Romaanista tehdyn elokuvan pääosissa nähtiin muuten huomattavan nimekäs naiskolmikko, josta yksi mainitaan nimeltä kirjassakin.
Kuka kuusikymppiä syksyllä täyttävä kirjailija, mikä komeasti palkittu romaani? Vastaukset oheisiin osoitteisiin viimeistään 28.2. mennessä. Yhdelle palkinto.
"Hän katsoo pöydällä olevaa kelloa. Lähes kaksi tuntia on kulunut. Hän tuntee yhä itsensä voimakkaaksi, vaikka tietääkin, että huomenna hän saattaa katsoa mitä hän on kirjoittanut ja havaita sen tyhjänpäiväiseksi ja mahtailevaksi. Mielessä on aina parempi kirja kuin se jonka onnostuu saamaan paperille. Hän ottaa kulauksen kylmää kahvia ja sallii itsensä lukea mitä on toistaiseksi kirjoittanut.
Se vaikuttaa kyllin hyvältä, osittain jopa oikein hyvältä. Hän tietysti elättelee ylenpalttisia toiveita – hän haluaa että tästä tulee hänen paras kirjansa, se joka vihdoinkin lyö kättä hänen odotustensa kanssa. Mutta riittääkö yksi ainoa päivä tavallisen naisen elämässä romaanin rakennusaineiksi?"
