Ei tullut paraatimarssia Pyreneille...

• Jaa Facebookissa
• Twitter
• Lähetä sähköpostilla
• Tulosta
• Jaa palvelussa

"Ei tullut paraatimarssia Uralille", murahdetaan eräässä suomalaisessa sotaromaaniklassikossa, ja saman suuntaiset ajatukset nousivat visaukon mieleen: eipä tullut tästä visasta paraatimarssia Pyreneille. Siinä suunnassahan vuoden ensimmäisessä visaromaanissa jotenkin epämääräisesti oltiin liikkeellä, vaikka kirjailija kyllä hämmensi maantieteellisiä faktoja niin, ettei hänen teoksensa "otsikkovaltio" ollut juuri tunnistettavissa.

Hämmennys oli ilmeisesti niin suuri, että visakansa jähmettyi sijoilleen, eikä edes yrittänyt vastata. Tästä tie ei voi viedä kuin ylöspäin.

Mauri Panhelainen Jyväskylästä osoittaa kypsää asennetta: yrittää vaikka tietää lähes varmasti olevansa väärässä. Ottakaa mallia!

"Tehtävän vaikeus ja satunnainen aikapula tekivät kevään ensimmäisestä pähkinästä turhan kovan. Onneksi kirjavisassa voi vastata väärinkin.

Kriteerit tuntuivat täyttyvän amerikkalaisen klassikkokirjailijan Jack Londonin (1876-1916) kohdalla. Hän eli värikkään elämän ja aikaansai ennen 40-vuotiaana tehtyä itsemurhaansa laajan tuotannon, johon kuuluu yhtenä teos nimeltä Klondyken kuningas. Se sijoittuu tapahtumiltaan Kanadaan legendaarisen kultaryntäyksen aikoihin yli sata vuotta sitten.

Visanäyte ei kuitenkaan löytynyt tuosta kirjasta. Pian selkään tuli toinen puukko, kun samassa osoitteessa asuva visaveteraani muisteli, että Jack London on ollut kirjavisan päähenkilönä jo sen ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Muuta ei tähän hätään löytynyt, joten vastaan (väärin) kuitenkin Jack London ja jokin hänen teoksistaan (ei kuitenkaan Merisusi)."

"Eiku uutta vuotta!" hihkaisee vantaalainen Timo Linna, ja pistää lakoniseen tyyliinsä faktapalikat järjestykseen.

"Kyseinen maa on Andorra. Teos: Peter Cameron, Andorra. Suomeksi ilmestynyt vuonna 1999, suomentaja Hanna Tarkka, kustantaja Tammi."

Se on siinä, ja sillä saa tämän viikon palkinnon.

Viikon toinen oikein vastannut, hankolainen Juhani Niemi, on sentään hieman monisanaisempi.

"Ja visakevät sitten pyörähti käyntiin ei niin kovin vaikealla sitaatilla. Britanniasta se lähti aukeamaan, pääministerin nimi kun on Cameron. Peter Cameron (29.11.1959 - ) on New Yorkissa asuva kirjailija, joka on kirjoittanut kirjan nimeltä Andorra. Kirjan Andorra tosin on jonkun verran eroava oikeasta valtiosta, nimittäin oikeasti Andorralla ei ole merenrantaa eikä siis satamaakaan, vaikka niillä teoksessa on melkoisen suuri merkitys.

Onkohan Cameronin muita kirjoja suomennettu, ei ainakaan lähikirjastossa ole muita kuin juuri Andorra. Joskus Englannissa oleskellessani luin Cameronin romaanin The Weekend, joka oli todella upea, tiivistunnelmainen teos. Olisi hauska lukea se käännettynä ja vertailla sitten tekstejä keskenään."

Sen pituinen se. Tosi lyhyt satu. (rb)

Viikon sitaatti

Tämä romaani ymmärrettiin suomentaa vasta 13 vuotta ilmestymisensä jälkeen 1970-luvulla, ja sattuneesta syystä teoksesta otettiin uusi painos tällä vuosikymmenellä. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta tämän kotimaansa politiikassakin näkyvästi vaikuttaneen henkilön merkittävän kirjailijauran alusta.

Eräs arvovaltainen instanssi on kiittänyt häntä "vallan rakenteiden kartoittamisesta sekä yksilön kokeman vastarinnan, kapinoinnin ja menetysten purevista kuvauksista".

Kuka on kyseessä, mikä teos? Vastaukset oheisiin osoitteisiin viimeistään 24.1. mennessä. Yksi palkitaan.

"Heillä oli paidat ja housut likomärkinä, sääryksissä mutapaakkuja, heidän ihonsa kiilsivät. He hieroivat itseään, puristivat veden vaatteistaan. Kippari Nieves kahlasi rannan poikki ja saapuessaan veneelle hän oli kuin mutapatsas.

- Parempi munasillaan, Ruska sanoi. - Sillä kohta ollaan kaulaa myöten liejussa.

Lihavalla ei ollut alushousuja ja he nauroivat hänen paksuille pakaroilleen. He tulivat pois teltasta, Pätkä liukastui, putosi istualleen, nousi kiroillen. He ylittivät liejukon pitäen toisiaan kädestä.

Nieves ojenteli heille moskiittoverkot, säilykkeet, termospullot, he kantoivat pakkaukset selässään teltalle, palasivat takaisin ja yhtäkkiä he villiintyivät; he juoksivat ja karjuivat, möyrivät liejussa, potkivat ilmaan mutakokkareita, kersantti, kohta ei jää korppuakaan kuivaksi, ottakaa kiinni, voi olla että viinatkin meni vituksi ja Pätkä oli saanut tarpeekseen viidakosta, Tumma, hän oli jo kurkkuaan myöten täynnä."