Yksi on filosofiassa pysyvää: tietoinen tietämättömyys
Mitä ihminen on? Mitä maailma on? Mitä tieto on? Tieteet tutkivat näitä kysymyksiä, mutta pohjimmiltaan ne ovat filosofisia ongelmia. Myös tiede ja sen menetelmät ja maailmankuva nojaavat filosofiaan.
Filosofian alku ja juuri onkin ihmettely ja herkeämätön kyseleminen. Kuitenkin monet filosofien teokset ovat kuitenkin vaikeaselkoisia ja raskaslukuisia. Suomeksi on ilmestynyt muutamia yleistajuisia johdatuksia. Eri brittiläisten kirjoittajien artikkeleista koostuva Filosofit-teos on näistä tuorein.
Filosofit
Suom. Jussi Korhonen ja Salla Korpela
Schildts 2011
352 s.
Kirjassa lukija tutustutetaan filosofian yli kaksituhatvuotiseen historiaan antiikin Kreikasta meidän päiviimme asti. Pitkää ja mutkikasta matkaa keventävät havainnollistavat kuvat ja tietolaatikot, joihin kirjoittajat ovat onnistuneet kiteyttämään keskeisiä oivalluksia ja niihin johtaneita ajatuskulkuja. Ongelmat ja kysymykset pysyvät melkein samoina halki historian, mutta filosofit antavat niihin hyvin erilaisia ja toistensa kanssa ristiriitaisia vastauksia.
Tämä ristiriitaisuus ja erimielisyys onkin filosofian suurin opetus: ristiriidat ja niiden synnyttämä kitka ja liike takaavat sen, että jokainen joutuu ajattelemaan itse ja ottamaan kysymyksiin kantaa omakohtaisesti.
Antiikissa Parmenides väitti, että vain oleminen on ja olemattomuus ei ole. Näin ristiriidat ja niistä sukeutunut liike on harhaa ja vain olemisen ykseys on todellista. Herakleitoksen mukaan taas ristiriidat ja liike on kaikki ja todellisuus virtaa kuin vesi ja tanssii kuin tuli. Platon väitti että yksittäiset oliot ovat yleisten käsitteidensä heijastumia. Mutta Aristoteleen mukaan yksityisolot käyvät käsitteiden edellä ja käsitteet saadaan niitä empiirisesti tarkastelemalla.
Uudella ajalla Descartes epäili kaikkea ja tajusi, että ainoa asia, mitä hän ei voi epäillä on se, että hän juuri nyt epäilee kaikkea. Myös eksistentialistit Kierkegaardista Sartreen pitivät vapaata ja tietoista minuutta kaiken perustana. Sitä vastoin Marx ja hänen seuraajansa väittivät, että ihminen on yhteiskunnallinen olento ja että ihmisen minuus ja identiteetti heijastavat yhteiskuntaluokkaa.
Nämä ovat vain pieniä näytteitä siitä valtavasta ajatusten kaleidoskoopista, minkä filosofian historia – ja Filosofit-kirja – muodostaa. Eikö filosofia ole sitten päässyt mihinkään pysyvään ja kaikkien filosofien hyväksymään totuuteen? Yksi ikuinen totuus löytyy – tietoinen tietämättömyys. "Epäily on ensimmäinen askel kohti totuutta", totesi Diderot; "Ajattelun alku on eri mielisyydessä", sanoi Eric Hoffer; "Ihmettely on filosofian alku ja juuri", kirjoitti Platon.
Filosofeista monasti suurimpana pidetty Sokrates julistikin tietävänsä vain sen, ettei tiedä yhtään mitään. Hän myös ahdisteli viisaina itseään pitäviä maanmiehiään vaikeilla kysymyksillä, jolloin myös he joutuivat myöntämään tietämättömyytensä.
Tämän takia Sokratesta syytettiin nuorison turmelemisesta ja tuomittiin kuolemaan. Minkä hän hyväksyi, koska ilman suuria kysymyksiä kriittinen ajattelu ei kehity ja elämä on merkityksetöntä ja turhaa. Tätä eivät Sokrateen tuomitsijat tajunneet, mutta toivottavasti ainakin Filosofit-kirjan lukijat ottavat historiasta opikseen ja viisastuvat.
