Jonathan Wattsin Kiina-kirjan ytimessä ovat jättiläisvaltion jättimäiset ympäristöongelmat. Kuva on joulukuulta, jolloin Jian-joki pohjoisessa Henanin maakunnassa värjäytyi tulipunaiseksi, kun värjäysaineita valmistava tehdas laski jätevetensä tulvaviemäriverkkoon.
Kiina tuhoaa maailman – tai pelastaa sen
Kuva: Lehtikuva
Jonathan Watts tekee pitkän marssin läpi Kiinan lukuisten maakuntien. Kirja on matkakertomus, jossa kirjoittaja viettää kuukausia kulkien valtavan Kiinanmaan äärestä toiseen. Watts tapaa matkoillaan paljon ihmisiä, osan sovittuina tapaamisina, toiset spontaanisti, ja pyrkii heidän kanssaan keskustelemalla hahmottelemaan kuvaa siitä, minne nouseva suurvalta on menossa.
Kirjoittajan perehtyneisyys Kiinan historiaan, kulttuuriin ja yhteiskuntaan tulee esiin paitsi hänen kyvyssään analysoida näkemäänsä ja sijoittaa yksittäisiä asioita suurempaan kontekstiin, myös kirjaan liitetyissä kattavissa viite-, ja lähdeluetteloissa ja asiasanahakemistossa. Hän suhtautuu koko ajan kunnioittavasti tapaamiinsa kiinalaisiin, kuuntelee heitä aidosti, eikä yritä laittaa sanoja haastateltaviensa suuhun.
Kirja
Jonathan Watts:
Kun miljardi kiinalaista hyppää
Suom. Jyrki Räikkä
Helsingin Sanomat 2011
Kirja on jaoteltu teemoittain ja maakunnittain. Kiina jakaantuu 22 maakuntaan (23, jos Taiwan lasketaan maakunnaksi), viiteen autonomiseen alueeseen, neljään itsehallinnolliseen kaupunkiin ja kahteen erityishallintoalueeseen. Watts käy kirjassaan näistä läpi 20. Lukiessani näistä maakunnista, en voinut olla tuntematta itseäni hölmöksi. Suurin osa provinsseista oli minulle aivan tuntemattomia, vaikka niistä jokainen on Suomea suurempi asukasluvultaan.
Kirjoittajalle on kunniaksi, että hän laittaa itsensä likoon seikkaillessaan paikoissa, joihin aivan jokainen ei uskaltaisi – eikä saisi – mennä. Hän esimerkiksi lahjoo maanjäristysalueelle meneviä sotilaita savukkeilla päästäkseen heidän mukanaan katsomaan Zipingpunin maanjäristyksen tuhoja. Pelottavat, kummalliset ja huvittavatkin tilanteet, joihin kirjoittaja matkoillaan joutuu pitävät lukijan mielenkiinnon yllä ja auttavat omaksumaan kirjan sivuille mahdutetun runsaan faktan.
Kiinalaisten vaikea luontosuhde
"Kun miljardi kiinalaista hyppää" on saanut nimensä kirjoittajan iltarukouksesta. Pikkupoikana Watts rukoili, etteivät kaikki kiinalaiset hyppäisi yhtaikaa. Hän kuvitteli, että yhtaikainen loikka suistaisi maapallon radaltaan. Oli ahdistava ajatus, että maailman toisella puolen asuu niin paljon ihmisiä, että he voivat päättää maailman kohtalosta. 30 vuotta myöhemmin Watts joutui huomaamaan, että hänen huolensa on yhä ajankohtainen.
Kirjan perimmäinen kysymys on, tulevatko Kiinan hillittömät ympäristötuhot saattamaan koko ihmiskunnan ilmastokatastrofiin, vai pystyykö maa saamaan päästönsä hallintaan kehittämällä ja käyttöönottamalla ympäristöystävällistä teknologiaa. Saadakseen vastauksen tähän kysymykseen Watts pohdiskelee syvästi kiinalaisten vähintäänkin kompleksista luontosuhdetta.
Ympäristön kunnioittamisella on pitkät perinteet Kiinassa. Sanonta "Johtajiksi eivät sovellu muista johtajan ominaisuuksistaan huolimatta ne, jotka eivät kykene suojelemaan metsiä, jokia ja soita" tunnettiin jo Itäisen Zhou-dynastian aikaan (700-256 eaa.). Kiinan suuret uskonnot suhtautuvat luontoon hyvin ristiriitaisin tavoin. Buddhalaisuuteen kuuluu kaikkien elävien olentojen kunnioittaminen ja ajatus ihmisen ja luonnon ykseydestä.
Kungfutsen aikaan ihmisen piti kunnioittaa luontoa ja keisarikin oli alamainen luonnonjärjestykselle. Myöhemmin kungfutselaisuuden kannattajat ryhtyivät kuitenkin kannattamaan mahdollisimman vahvaa valtiota, jolle ympäristökin alistetaan. Taolaisuuden suhtautuminen luontoon puolestaan on anarkistisempi. Taolaiset pyrkivät pääsemään tasapainoon luonnontilan kanssa, sen sijaan että palvoisivat tai muokkaisivat sitä.
Kiinassa on 46 000 jäätikköä, enemmän kuin missään muussa maassa. Nyky-Kiina on huolissaan siitä, kuinka nopeasti ilmastonmuutos sulattaa näitä jäätikköjä. Mao Tsetungin Suuren harppauksen aikaan kiinalaiset tiedemiehet ja armeija pyrkivät kuitenkin tarkoituksellisesti sulattamaan jäätikköjä pommittamalla ja levittämällä niille kivihiilipölyä. Tarkoitus oli lypsää vuorista kasteluvettä, jotta aavikoita pystyttiin valloittamaan viljelymaaksi.
Gansussa Watts käy katsomassa Kiinan muuria, joka on hautautunut hiekkaan. Ympäristön nielaisemaksi joutunut muuri rakennettiin aikoinaan suojelemaan maata pohjoisesta tulevilta mongoleilta. Kiinalaisten asennetta ilmaston lämpenemiseen selittää myös muisto muinaisilta ajoilta. Kylmien ajanjaksojen aikana, kuten pienen jääkauden aikana, mongolit vyöryivät etelään. Lämpiminä jaksoina taas han-kiinalaiset pystyivät laajentamaan peltojaan pohjoiseen.
Huikeat mittasuhteet
Jos ympäristötuhot Kiinassa ovat valtavat, niin ovat myös ympäristönsuojeluun tähtäävät toimenpiteet. Maailman ensimmäinen aurinkovoimamiljardööri on kiinalainen Shi Zhengrong, Suntech-yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja. Kiina onkin maailman suurin aurinkokennojen valmistaja ja viejä.
Muutenkin kaikki Kiinassa on suurta. Kirjoittajan kotimaassa Britanniassa on viisi yli miljoonan ihmisen kaupunkia. Kiinassa niitä on 120, suurin osa aivan tuntemattomia. Tämän vuosisadan ensimmäisellä neljänneksellä puolet maailman uusista rakennuksista pystytetään Kiinaan. Kurjissakin oloissa elävät kiinalaiset tuntuvat olevan ylpeitä maansa saavutuksista ja se saa heidät sietämään olojaan.
Jo vuonna 1978 Kiinassa valmisteltiin suunnitelma Vihreän Kiinan muurin rakentamiseksi. Tarkoitus on metsittää 4480 kilometrin mittainen alue Länsi-Xinjiangista Itä-Heilongjiangiin. Kiinaan istutetaan joka vuosi 700 000 jalkapallokentällisen verran metsää. Mutta tämä puunhalailukommunismi ei yksin riitä Kiinaa pelastamaan. Luonnon monimuotoisuus kärsii vakavasti, kun monen sadan vuoden ikäiset metsät hakataan ja tilalle istutetaan vain yhtä tai muutamaa puulajiketta.
Kiinalaisessa ajattelussa voidaan havaita vähittäinen siirtymä vakaata ja vahvaa yhteiskuntaa korostavasta kungfutselaisuudesta luontoa arvostavaan taolaisuuteen. Ympäristöä voidaan suojella sen jälkeen, kun on rikastuttu riittävästi. "Saastuta nyt, maksa myöhemmin" -mentaliteetti on kuitenkin vaarallinen. Kuka tietää, koska tulee maksun aika?
