Rosa Liksom on tehnyt kuvataidetta ja kirjallisuutta rintarinnan jo 30 vuoden ajan. Työhuoneen katosta riippuvat venäläiset nuket ovat osa Neuvostoliitto-aiheista näyttelyä.
Finlandia-voittaja Rosa Liksom: "Hytti nro 6:n realismi voi olla venäläisille liikaa"
Kuva: Johanna Kannasmaa
Rosa Liksomin ateljeessa Kaapelitehtaalla ei tiedä minne silmänsä panisi. Niin paljon riittää katsottavaa. Valtavaa työhuonetta hallitsee nyt kokoelma neuvostoesineistöä, jota Liksom on kerännyt muun muassa kirpputoreilta Virosta ja Suomesta.
On vanhanaikaisia tv-vastaanottimia, nukkeja, pehmoeläimiä, pikkuisia Moskvitseja, samovaareja, tulitikkurasioita ja tietysti valikoima Lenin-pystejä.
Kirjallinen aikamatka, Liksomin Finlandia-palkittu Hytti nro 6 on jo kaiken kansan luettavissa. Ja kiinnostusta tuntuu riittävän, kirjaa on painettu jo yli 98 000 kappaletta ja esimerkiksi pääkaupungin kirjastoissa toista tuhatta lainaajaa on jonotuslistalla. Toistaiseksi käännösoikeudet on myyty Ruotsiin, Ranskaan ja Tanskaan.
Neuvottelut venäläisten kustantamoiden kanssa ovat vielä kesken, kääntäjä kirjalle on jo sovittu. Kirjailija itse sanoo kyllä ihmettelevänsä, jos kaupat Venäjän kanssa tulevat. Sen verran raju kuvaus Neuvostoliitosta Hytti nro 6 on. Raju, mutta realistinen.
Kirja kertoo nelikymppisen venäläisen miehen ja tätä puolta nuoremman suomalaisen opiskelijatytön junamatkasta Moskovasta Mongoliaan.
Kadulla kasvaneen, vankilassakin istuneen työmiehen jutut ovat niin roiseja, että jos ei itse olisi neuvostotodellisuuteen tutustunut, voisi luulla, ettei tämmöistä voi ollakaan. Kyseessä on kuitenkin, kuten Liksom itse sanoo, "perivenäläinen äijä".
– Ja tällainen realismi voi olla venäläisille liikaa, Liksom nauraa.
Kirjailija on tehnyt saman reissun, ensimmäisen vuonna 1986 Moskovasta Ulan Batoriin, toisen kolme vuotta myöhemmin Pekingiin.
– Perustarina on ensimmäiseltä reissulta eli silloin oikeasti matkustin tällaisen mahtavan venäläisen hepun kanssa.
Varsinaisen sysäyksen kirjan kirjoittamiseen hän sai luettuaan Sofi Oksasen vuonna 2003 ilmestyneen esikoisromaanin Stalinin lehmät. Siinä Oksanen muistelee lapsuutensa Viroa, kuinka hän vietti Viron maaseudulla kesiä mummolassa äitinsä kanssa.
– Neuvosto-Viron kuvaukset herättivät omat muistoni Neuvostoliitosta, Liksom kertoo.
Hän sanoo Venäjän muuttuneen paljon sitten vuoden 1998 matkan Moskovaan, jolloin rupla romahti:
– Ryöstökapitalismi oli pyyhkäissyt totaalisella otteella vanhan Neuvostoliiton ylitse.
– Moskovaan on nyt tullut sellaista häslinkiä, mitä siellä ei ennen ollut. Mutta sehän on luonnollista. Se on nyt paljon länsimaalaisempi kaupunki kuin mitä se joskus oli.
