Finlandia-ehdokas Rosa Liksom kääntää kirjailijana uuden lehden
Pitelemätön ja omaa tietään kulkeva Rosa Liksom on kirjoittanut vahvan romaanin. Kirjailijan tähänastisten teosten matkassa ei ole tarvinnut pitkästyä eikä sellaista tunnetta synny tämän pitemmänkään tarinan kyydissä.
Hytti nro 6 kertoo junamatkasta halki laajan Neuvostoliiton, Moskovasta Mongoliaan. Eletään 1980-luvun loppupuolta. Suomalainen arkeologiaa opiskeleva nuori nainen haluaa nähdä Ulan Batorin kalliopiirustukset.
Kirja
Rosa Liksom:
Hytti nro 6
WSOY 2011, 187 s.
Nuori nainen, tyttö, joutuu jakamaan vaunuosaston juopon ja väkivaltaisen, linnassa istuneen venäläismiehen kanssa. Tunnelma on hyvinkin jännittynyt. Mies haluaa hallita tytön matkaa ja tämä koettaa parhaansa mukaan torjua miehen määräysvallan ja lähentymisyritykset.
Tyttö on jättänyt Moskovan ja poikaystävänsä Mitkan. Tarina palaa aina välillä siihen, katsoo taakse, mikä rikastaa tytöstä muodostuvaa kuvaa.
Mies kertoo oman historiansa kaikkia konnuuksia, onnistumisia ja epäonnistumisia sekä perhe-elämäänsä myöten. Kiinnostus nuoreen suomalaistyttöön saa miehen lopulta myös lähentelemään tätä. Mies osoittautuu kovaksi ja varsin kriittiseksi sekä pilkalliseksi. Katkeruus värittää hänen tarinointiaan, kohteet eivät saa osakseen mitään kohteliaisuuksia.
Liksom ripottelee kuvia kuin albuminlehtiä matkan varrelle osuvista kaupungeista, ihmisistä ja ajan hengestä. Juna seisahtelee tuon tuosta, milloin mistäkin syystä. Alakuloinen kansansielu täyttää niin hytin kuin ohitettavat asemat. "Totuutta ei täällä rakasta kukaan." Romaani muovaa Neuvostoliitosta omintakeista mutta uskottavaa analyysiä. Hulvattomuus ottaa tilan, kun miehen esittelemän kansallisuusluettelon rytäkässä mollataan niin virolaiset kuin gruusialaiset, suomalaisetkin ovat epäpuhdas kansallisuus.
Matkan edetessä tyttö alkaa sulaa. Pelkkä viha miestä kohtaan vaihtuu sietämiseen ja lopulta hyväksymiseen. Kun tutustumiset kaupunkeihin junamatkan seisausten vuoksi eivät suju tytön osalta suotuisasti, apuja on saatava. Tyttö uskaltautuu turvautua mieheen, luottaa jo häneen.
Niin myötätuntoa kuin harmistustakin
Liksom ei säälittele tai vain parjaa neuvostoelämää ja -ihmistä, kuvasta muodostuu monitasoinen. Romanttinen väritys korostaa maan ja kansan pittoreskeja piirteitä. Voi kuvassa nähdä surkeuden yltäkylläisyyttäkin, yhtä lailla sanomatonta myötätuntoa kuin kiukuttavaa harmistusta. Äärimmillään siitä voi lukea aavistuksen ajan rehabilitioinnista.
Tarina kukkii sekä kauniina että karheana, persoonallisen näkemyksellisesti. Kirjailijan käyttämä toisto tyylikeinona sopii junan rytmiin, on kuin se tanssittaisi tarinaa. Liksomille ominainen töksähtelevyys pudottelee pausseja, kieli elää ilmeikkäänä. Viheliäisestä syylästäkin "kasvoi tähkä". Hetkittäin tekijä heittäytyy avoimen romanttisen asenteen ja tarttuvien kielikuvien varaan. Rohkea tyylivalinta kannattelee silloin tarinaa ja siirtää lukijan ulos konkreettisesta matkanteosta ja kipakoistakin sananvaihdoista. Tarina hengittää hyvin.
Liksom kuvaa junamatkan kautta sekä neuvostoliittolaista elämänmenoa, kansaa ja hallintokulttuuria että rampaa ihmissuhdetta ja venäläistä miestä. Tyttö on keskeinen tarinan kannalta. Sen ymmärtää jos ajattelee hänet jätettävän siitä pois.
Romaani on sekä hienovireinen että suoraviivainen. Kuva maasta on rikas ja uskottava. Tytönkin tavoite toteutuu. Ulan Batorin nähtävyydet antavat luvan palata, Moskovaan.
Rosa Liksom kääntää kirjailijana uuden lehden. Hytti nro 6 on hallittua pitkää proosaa aiemmin lähinnä lyhytproosan saroilla kunnostautuneelta kirjailijalta. Ote ei ole kuitenkaan mitan kasvettua herpaantunut. Sitkeästi itsellinen tyyli jatkuu, kärkevyys elää, ymmärrys on laventunut latistamatta sanottavaa.
