Kolmiosainen Talous ja yhteiskuntateoria -kirjasarja on tervetullut yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa liian usein vedotaan talouspolitiikan vaihtoehdottomuuteen, vaikka historia kertoo muuta. Tämän päivän talouden vaihtoehtoääniä on parhaillaankin Yhdysvalloissa mieltään osoittava Vallataan Wall Street -liike.
Markkinatalous laitetaan kontekstiinsa
Kuva: Lehtikuva
Taloudesta puhumisella on erityispaikka ihmisten mielissä. Talouteen vetoavaa argumentaatiota pidetään jostain syystä ylivertaisena verrattuna sellaisiin perusteluihin, jotka vetoavat vaikkapa oikeudenmukaisuuteen, ympäristöön tai inhimillisyyteen.
Risto Heiskalan ja Akseli Virtasen toimittaman Talous ja yhteiskunta -trilogian ensimmäinen osa käykin läpi erilaisia tapoja käsitteellistää talouden paikka yhteiskunnallisessa kokonaisuudessa. Paitsi että talous ymmärretään nyt omaksi erilliseksi kokonaisuudekseen – antiikin ajattelijoille se oli osa politiikkaa – joka on yhteiskunnan keskuksessa, markkina-ajattelu vyöryy sellaisillekin elämänaloille, joille sitä ei ole vanhastaan liitetty.
Kirja
Risto Heiskala & Akseli Virtanen (toim.) Talous ja yhteiskuntateoria I - Vanhan maailman talous ja suuri murros
Nykyisinkin seuraamme tiedotusvälineistä pörssi- ja valuuttakurssien kehitystä melko samantapaisen lievän optimismin saatteleman passiivisuuden ja avuttomuuden vallassa kuin säätiedotuksia.
Kirja onkin tervetullut panos yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa liian usein vedotaan talouspolitiikan vaihtoehdottomuuteen. Teoksen alleviivattu pointti on, että taloudella on historia ja joskus taloudellisista asioista on ajateltu toisella tavalla, kuin nyt. Tämän idean julkilausumaton, mutta rivien välistä suorastaan hohkava kääntöpuoli on, että taloudella on myös tulevaisuus, eikä taloudellisia asioita tulla aina hahmottamaan samalla tavalla, kuin nyt hahmotetaan. Muutos on mahdollinen ja ehkä jopa välttämätön.
Adam Smithin ajatukset uusiksi
Teos koostuu 12 artikkelista, jotka kuljettavat lukijaa antiikin taloudesta keskiajan kristillisen ja islamilaisen talousajattelun kautta valistuksen ajan talousteoreetikkoihin. Kirjoittajat ovat tutkijoita ja professoreita, jotka maustavat kirjoituksiaan yliopistoväelle sopivalla kuivalla huumorilla.
Kiinnostavimpia lukuja itselleni kirjassa olivat islamilaista talousajattelua ja Adam Smithia koskevat tekstit. Andrei Sergejeff esittää artikkelissaan, että islam suhtautuu lähtökohtaisesti kaupankäyntiin ja liiketoimintaan paljon kristillisyyttä hyväksyvämmin. Profeetta Muhammed oli kauppias ja islamissa liikevoitto on hyväksyttävää ja kaupankäyntiin jopa kannustetaan, kun taas kristillisessä talousajattelussa liiketoimintaan suhtaudutaan vaihtelevan nihkeästi.
Keskiajan islamilaisen maailman vauraus ei syntynyt luonnonvaroista, joita öljyä lukuun ottamatta Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä on niukalti, vaan työnjaosta ja kaupankäynnistä. Siksi onkin hämmästyttävää, että kapitalistinen markkinatalous syntyi Välimeren pohjoisrannalla Euroopassa, eikä Välimeren taloudellisesti kehittyneemmillä etelä- ja itärannoilla.
Kari Saastamoinen tuulettaa artikkelissaan skotlantilaisen taloustieteilijän Adam Smithin ajattelusta valtavirtakeskustelussa esitettyjä väärinkäsityksiä. Smithin näkymättömän käden idealla vastustetaan usein julkisen vallan puuttumista taloudellisen järjestelmän tuottamiin epäkohtiin. Smith kuitenkin puhui vapaakaupan puolesta estääkseen suurpääomaa ja eturyhmiä suojaamasta omaa tuotantoaan ja luomasta monopoleja vaatimalla valtiolta tulleja ulkomaan tuonnille. Hän katsoi talouskasvun aina lisäävän työvoiman kysyntää ja sitä kautta nostavan palkkoja ja ymmärsi suurkauppiaiden tavoittelevan monopoleja tämän estämiseksi ja voittojen maksimoimiseksi.
Suin päin Smith ei kuitenkaan kauppaa ole vapauttamassa, vaan oli valmis hyväksymään tuontitullit sellaisessa tapauksessa, että tuontimaan yritykset maksavat pienempiä veroja, kuin kotimaiset tuottajat. Olisikin mielenkiintoista tietää, sallisiko Smith tullit nykytilanteessa, jossa suuri vientimaa Kiina vastaavasti vauhdittaa vientiään maksamalla pienempiä palkkoja, kuin länsimaissa tuotantoa pitävät yritykset.
Smith ei myöskään hahmottanut kansantaloutta vain yksittäisinä kauppaa käyvinä ihmisinä, vaan näki oman aikansa luokkayhteiskunnan ja luokkien ristiriitaiset intressit. Hänen ajatuksensa olisi pitänyt muistaa myös ennen pankkikriisiä, sillä Smith totesi yritysten voittojen olevan "kaikkein korkeimmat maissa, jotka ovat nopeimmin menossa raunioiksi."
Pörssiuutiset kuin säätiedotus
Luettavuudeltaan artikkelit ovat hyvin eritasoisia. Jotkut soljuvat mukavasti eteenpäin, toiset eivät millään uppoa ensimmäisellä lukemisella. Esimerkiksi Karl Marxia koskevasta artikkelista en ymmärtänyt puoliakaan. Mieleen jäi kuitenkin, että klassisen taloustieteen arvostelijat ovat pitäneet esillä perusotaksumien kyseenalaistamista. Usein loppupäätelmät on piilotettu jo alkuoletuksiin.
Talousajattelu nojaa aina jonkinlaiseen ihmiskuvaan. Nykyisin valtavirtainen talousajattelu redusoi ihmisestä omaa taloudellista hyötyään maksimoivan homo economicuksen. Mallintamisen vuoksi tällainen yksinkertaistus voi olla perusteltu. Mutta jos tämän simplifioidun mallin pohjalta yritetään luoda koko yhteiskunnallinen talousjärjestelmä, ei ole ihme että suurin osa ihmisistä kokee sen itselleen vieraaksi.
Kirjan kirjoittajien viesti lukijalle on, ettei taloutta järjestelmänä saa päästää karkaamaan yhteiskunnallisten toimijoiden käsistä. Tällöin on vaarana, että taloudellisesta päätöksenteosta tulee ihmisten elämään vaikuttava tekijä, johon he eivät voi itse vaikuttaa. Tai kuten jo teoksen esipuheessa todetaan: "Nykyisinkin seuraamme tiedotusvälineistä pörssi- ja valuuttakurssien kehitystä melko samantapaisen lievän optimismin saatteleman passiivisuuden ja avuttomuuden vallassa kuin säätiedotuksia."
Kirjasarjan toinen osa ilmestyy aivan näinä päivinä.
