Mosab Hassan Yousef kävi kuukausi sitten myös Suomessa esittelemässä kirjaansa.
Vihreä Prinssi pettää Hamasin
Kuva: Seppo Samuli
Israelin ja palestiinalaisten konfliktia on usein pidetty kaikkien Lähi-idän ongelmien alkujuurena, umpisolmuna, jonka avaamisessa monet valtiomiehet ovat epäonnistuneet ja joka jatkaa alueen rauhanpyrkimysten myrkyttämistä.
Kirjan kannen kuvassa on nuori, vaatimattoman näköinen poika. Mitä hän voisi tietää niistä taustatekijöistä, jotka ohjaavat sekä palestiinalaismilitanttien, että Israelin turvallisuusorganisaatioiden toimintaa Länsi-rannalla ja Gazassa? Aluksi kirjoittaja vaikuttaa pöyhkeältä korostaessaan omaa asemaansa ja osallistumistaan tapahtumiin, jotka on uutisoitu globaalissa mediassa.
Kirja
Mosab Hassan Yousef:
Hamasin poika
Avainmedia, 279 s.
Tarinan edetessä sanoille kuitenkin löytyy katetta ja itseriittoinen asenne alkaakin vaikuttaa vaatimattomalta, kun ottaa huomioon miten syvälle sekä äärijärjestöjen, että tiedustelupalveluiden maailmaan Mosab Hassan Yousef on päässyt. Hän kertoo uskomattoman tarinan siitä, kuinka hän, jonka isä Hassan Yousef on yksi äärijärjestö Hamasin perustajista ja johtajista, päätyy toimimaan Israelin keskustiedustelupalvelu Shin Betin vakoojana ja ilmiantamaan etsintäkuulutettuja palestiinalaisia.
Siirtyminen palestiinalaisradikaalista ja Hamasin perintöprinssistä Shin Betin luottomieheksi tapahtuu vaivihkaisesti. Ensin Yousefin tarkoitus on toimia kaksoisagenttina ja käyttää asemaansa israelilaisia vastaan. Lojaalisuuden vaihtuminen käy niin, ettei kirjoittaja itsekään tiedä mitä tapahtuu. Pian hän huomaa olevansa tyytyväinen passittaessaan maanmiehiään vankilaan. Shin Bet antaa hänelle koodinimen Vihreä Prinssi.
Yksinkertainen kieli tehostaa viestiä
Kertojana on minä-muodossa puhuva palestiinalainen, jonka koulunkäynti on jäänyt kesken Israelin vangitessa hänet. Kieli on käyttäjänsä mukaista. Ilmaisu ei ole maalailevaa tai lyyrista, vaan yksinkertaista tai jopa karua.
Yousef keskittyy kertomaan asiat niin kuin ne tapahtuivat ja niin kuin hän ne koki. Tunteiden kuvaus on erittäin tiivistettyä "minusta tuntui kamalalta", mutta kun Yousef lopuksi kertoo isälleen toimineensa Shin Betin vakoojana, on tapahtuma kaikessa karuudessaan koskettava.
Samat kielikuvat toistuvat tekstissä usein ja metaforat ovat kömpelöitä, mutta tämän kirjan tapauksessa se ei häiritse. Kieli tukee sitä kuvaa, jonka kirja antaa kirjoittajastaan. Hän on toiminnan, ei puhumisen mies.
Kiitettävää kirjassa on myös se, ettei Yousef saarnaa tai tuomitse. Hän kuvaa sekä israelilaisten että palestiinalaisten tekemiä vääryyksiä kuten kidutusta ja poliittisia valtapelejä hyvin viileästi, kuin olisi kyennyt nousemaan kaiken sen yläpuolelle. Kirjoittaja ei tunnu olevan katkera kokemuksistaan, eikä yritä antaa lukijalle valmiita vastauksia siitä, mikä olisi oikein.
Väkivalta luo väkivaltaa
Kirja alkaa rajulla väkivaltakohtauksella, jossa Israelin aseistetut sotilaat pahoinpitelevät aseetonta Yousefia. Tämä antaa aavistaa, että kirja olisi pelkkää propagandaa, joka yksisilmäisesti syyllistää israelilaisia ja esittää palestiinalaiset konfliktin viattomina uhreina.
Kirjoittaja kuitenkin kyseenalaistaa tasapuolisesti molempien osapuolten toiminnan. Hän ei hyväksy sitä, että israelilaiset sotilaat ja siirtokuntalaiset ampuvat kiviä heitteleviä palestiinalaislapsia. Mutta samalla hän kysyy, miksi vanhemmat ovat päästäneet lapsensa ulos israelilaisia kivittämään.
Molemmilla puolilla on hyviä tyyppejä, jotka tahtovat säästää ihmishenkiä ja lopettaa taistelemisen. Mutta samoin on roistoja, jotka juonittelevat, vääristelevät totuutta ja käyttävät kaikkia keinoja omien päämääriensä ajamiseen. Israelilaiset kuulustelevat pidätettyä Yousefia tavoilla, jotka ovat selvää kidutusta. Mutta aivan samoin Hamasin turvallisuussiipi maj´d kiduttaa toisia hamaslaisia vankileireillä.
Teoksen tapahtumia on mielenkiintoista lukea myös rinnan Lähi-idästä viimeisen parin kymmenen vuoden aikana kantautuneiden uutisten kanssa. Meille lännessä tiedot esimerkiksi toisen intifadan alkamisesta tai Jasser Arafatin kuolemasta jäivät etäisiksi uutisiksi, mutta Yousefin elämään ne vaikuttivat konkreettisesti. Hän kertoo myös, kuinka meni katsomaan talon katolta, kun Saddam Hussein ampui Scud-ohjuksia Israeliin Persianlahden sodan aikaan.
Kirja on myös kehitystarina siitä, kuinka nuori palestiinalaisradikaali, jonka kohtalo näyttää olevan seurata isäänsä Hamasin johtoon ja kuolla Israelin vastaiskuissa, päättää vaihtaa elämänsä suuntaa ja omaksuu uudet arvot ja kriittisemmän maailmankuvan.
Valinta toimia yhteistyössä Israelin kanssa tarkoittaa, että Vihreä Prinssi tulee pettäneeksi sukunsa, aatteensa ja kansansa. Päätös vie hänet huikeisiin seikkailuihin Länsirannalla ja siihen peliin, jota alueen sotilaalliset järjestöt pelaavat.
Kansikuvan poikaa ei voi katsoa enää samoin kirjan lukemisen jälkeen, kuin sitä ennen.
