Raamiratkaisua ei olisi syntynyt, elleivät sekä pääministeri että valtiovarainministeri olisi panneet asialle sitä painoarvoa, minkä tekivät.
Hallitus harmillisesti onnistui taas
Kuva: Kari Hulkko
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen esitteli 29.11. eduskunnalle kolmikantayhteistyönä syntyneeseen työmarkkinaratkaisuun liittyvät budjettimuutokset. Poikkeuksellisesti myös pääministeri Jyrki Katainen halusi käyttää puheenvuoron. Mikäs siinä, olihan hetki historiallinen sekä hallituksen talouspolitiikan että koko Suomen kannalta. Maahan on syntynyt erittäin kattava tuloratkaisu, joka tuo muutoin vaikeassa taloustilanteessa työmarkkinoille ennustettavuutta yli kahdeksi vuodeksi.
Ratkaisua ei olisi syntynyt, elleivät sekä pääministeri että valtiovarainministeri olisi panneet asialle sitä painoarvoa, minkä tekivät. Kumpikin ilmoitti jo alkusyksystä pitävänsä kokoavan työmarkkinaratkaisun aikaansaamista asialistansa kärjessä. Ja ennen kaikkea sovittelukykynsä osoitti jälleen työministeri Lauri Ihalainen, jonka tiivis yhteydenpito työmarkkinaosapuoliin tuotti tulosta.
Kehysriiheen kokoomuksen kannattaisi saapua vapaana ideologisista riippakivistään.
Työnantajat taipuivat lopulta keskitettyyn sopimiseen, vaikka olivat vannoneet sellaista vastaan jo vuosia. Elinkeinoelämän EK-linnakkeessa kaikki eivät suinkaan taputtaneet käsiään raamiratkaisulle. Innokkaimpien mukaan EK:n toimitusjohtaja Mikko Pukkinen allekirjoitti samalla lähtöpassinsa, kun veti nimensä raamisopimuksen alle.
***
Eduskunnassa keskustaa selvästi harmitti, että sopimusyhteiskunta alkoi vahvistua heti SDP:n palattua valtaan. Myös keskustan hallituskaudella oli paljon puhetta erilaisista yhteiskuntasopimuksista, mutta mitään tulosta ei syntynyt. Kokoavan sopimisen sijaan ajauduttiin vaikeille liittokierroksille.
Eduskunnan suuressa salissa keskustalaiset olivatkin äimänä sen suhteen, miten tilanteeseen pitäisi suhtautua. Hallituksen onnistumisen aiheuttamaa alakuloista tunnelmaa oli vaikea peittää.
On ymmärrettävää, että jotakin arvostelemista opposition täytyi keksiä, mutta keskustan puheenjohtajan Mari Kiviniemen keksintö oli silti outo. Hän alkoi arvostella raamisopimusta juuri siltä kohdalta, joka ei millään tavalla ole hallituksen vaikutusvallan piirissä.
Kiviniemen kritiikki kohdistui palkkaratkaisun sisältöön. Sellaisen varalta on kyllä ihan kansainvälisiä sopimuksiakin, etteivät hallitukset ala sanella palkkaratkaisuja. Suomikin on niissä mukana. Kiviniemen kannattaisi tutustua vaikkapa YK:n työjärjestön ILO:n konventteihin.
***
Työmarkkina-asioihin ei ollut sanottavaa suuremmallakaan oppositiopuolueella, perussuomalaisilla. Ylen A-studiossa 16.11. persut ay-aktiivit marisivat, etteivät menesty ammattiliittojen vaaleissa samoilla säännöillä kuin muut.
Itä-Suomen yliopiston dosentti Markku Salomaa arveli ohjelmassa, että persut toisivat ay-toimintaan lisää ärhäkkyyttä, siis vähemmän sopimista. "Se että perussuomalaiset ei ole vasemmistopuolue, ei tarkoita, etteivätkö he voisi edustaa työntekijöitä ihan yhtä hyvin", kokoomuksen jäsen Salomaa todisti.
Hänellä oli näkemys myös siihen, miksi persuilla ei ole kannatusta liittovaaleissa: "Se on Neuvostoliiton järjestelmä. Ei se kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan." Tuohon voisi tietysti muistuttaa, että Neuvostoliitossa taisi ay-toiminta olla kiellettyä, mutta kai se osattaisiin Itä-Suomen yliopistossakin opettaa. Varmasti siellä päteviäkin dosentteja on.
***
Raamisopimuksen budjettimuutoksista seuranneessa eduskuntakeskustelussa suurimman uutispommin pudotti kokoomuksen Ben Zyskowicz, vaikka ei siitä isoja uutisotsikoita tullutkaan. Zyskowicz ilmoitti puolueensa olevan nyt valmis kiristämään suurituloisten verotusta.
Harmi, etteivät ministerit Katainen ja Jan Vapaavuori enää siinä vaiheessa olleet salissa. Edustajat olisivat saman tien voineet tarkistaa, onko kokoomuksen kanta todella muuttunut. Jos on, se tietysti tekee hallitukselle helpommaksi edetä tavoitteessaan kohti oikeudenmukaisempaa tulonjakoa.
Kuin vanhasta muistista Zyskowicz tietysti niputti suurituloisten veronkorotukset kokoomuksen vanhaan tavoitteeseen yleisen arvonlisäveron nostosta. Ensi kevään kehysriiheen kokoomuksen kannattaisi kuitenkin saapua vapaana ideologisista riippakivistään. Tarvitaan uutta ajattelua.
