Kansan raivo kaataa pankkiirien bonukset
Britannian pankkimaailma on päässyt vähällä. Toisin kuin Yhdysvalloissa, yksikään pankkiiri ei ole joutunut oikeuteen vastaamaan tihutöistään pankkikriisin tiimoilta. Mutta kansantribuunit jylläävät ja kansalaisten vihastus pankkikriisin aiheuttaneiden piirien etuoikeuksia vastaan voimistuu sitä mukaan kun pankkikriisin vaikutukset alkavat tuntua työttömyytenä ja elintason laskuna Britanniassa.
Yleisen mielipiteen painostuksesta pahimmin romahtaneen Royal Bank of Scotlandin entinen johtaja Sir Fred Goodwin on menettänyt aatelisarvonsa. Tietysti olisi järjetöntä, että pankkiiri, joka turhamaisuuttaan, ahneuttaan ja epäpätevyyttään aiheutti Britannian historian pahimman pankkikatastrofin ja jätti veronmaksajalle yli 50 miljardin euron laskun, saisi pitää aatelisarvon, joka aikanaan annettiin hänelle "palveluksista pankkitoiminnalle."
Eeva Lennon
- Kirjoittaja on lainopin kandidaatti ja valtiotieteen maisteri.
Monet pankinjohtajat myöntävät jo, että finanssimaailman johdon palkat ja bonukset ovat todellakin olleet kohtuuttomia.
Mutta yleensä aatelisarvot otetaan pois vain aateloiduilta, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin, eikä epäpätevyys ole rikos. Aatelisarvo ja erilaiset kunniamitalit on anastettu tähän asti kaikkiaan vain 34 henkilöltä heidän joukossaan Zimbabven hirmuhallitsija Robert Mugabe.
***
Fred Goodwin on saanut kansanhirviön maineen, koska hän provosoi veronmaksajan vihat kiristämällä itselleen erojaislahjaksi vielä yli 400 000 euron vuotuisen eläkkeen. Siksi kansalaiset, jotka veroillaan maksavat Sir Fredin epäpätevyyden viulut, janosivat kostoa.
Hallitus ja kuningatar eivät uskaltaneet uhmata vihastunutta yleistä mielipidettä.Yleinen mielipide painosti myös RBS-pankin uuden johtajan Stephen Hesterin luopumaan 1,2 miljoonan euron bonuksestaan.
Stephen Hester oli syytön pankkikriisiin ja hän oli ottanut tehtäväkseen hoitaa osittain kansallistetun pankin kuntoon, jotta veronmaksaja saisi rahansa takaisin. Hän oli jopa luopunut hyvästä työpaikastaan ottaessaan tehtävän vastaan.
Ei sillä väliä. Veronmaksajat saivat raivokohtauksen, kun he kuulivat, että suureksi osaksi kansallistetun pankin johtokunta halusi antaa Hesterille miljoonabonuksen hänen vuotuisen 1,8 miljoonan euron vuosipalkkansa lisäksi.
Hester alistui kansalaisten vihan edessä ja luopui vapaaehtoisesti bonuksestaan. Hän tiesi mainiosti, oikein tai väärin, että jos hän tuon bonuksen vastaanottaa, hän saa ikuisen tahran maineeseensa ahneena roistona
***
Myös toisen suureksi osaksi kansallistetun pankin Lloyds TSB:n johtaja on luopunut hyvällä miljoonabonuksestaan. Pankkipiirit syyttävät brittejä lynkkausmielialasta ja väittävät, että
Fred Goodwinista ja Stephen Hesteristä on tehty syntipukkeja. Mutta esimerkiksi Financial Times -lehden pääkirjoitusten laatija Jonathan Ford uskoo, että aatelisarvon vieminen Fred Goodwinin ja miljoonabonusten anastaminen kansallistettujen pankkien johtajilta on hyvästä. Esimerkin voimalla saadaan ehkä vihdoinkin pankkiirien kovaan kalloon, että paluuta entiseen ei ole.
Pankkiiriluokka Lontoon Cityssa alkaakin vihdoin uskoa, että vallankumous on tullut, ja että pankkiirien muihin johtajiin verrattuna poikkeuksellisten suurten bonusten aika on ohi. Monet pankinjohtajat myöntävät jo, että finanssimaailman johdon palkat ja bonukset ovat todellakin olleet kohtuuttomia.
Pankkiirien tuloja on vaikea laskea, mutta jos mukaan lasketaan peruspalkka ja erilaiset bonukset, vuonna 2010 yli kahden tuhannen johtoasemassa olevan pankkiirin keskituloksi on arvioitu noin 2,1 miljoonaa euroa vuodessa. Sillä voisi palkata kansanterveyshuoltoon kaikkiaan 60 sairaanhoitajaa. Brittien keskitulo on noin noin 30.000 euroa vuodessa.
***
Työväenpuolueen johtaja Ed Miliband, joka käynnisti miljoonabonusten jahdin, näkee koko nykyisen järjestelmän tuhoisana Britannian taloudelle. Bonusten alkuperäinen idea poikkeuksellisena kannustimena tai palkintona on joutunut hakoteille. Pankkiirit kahmivat varat, jotka pitäisi lainata luoton puutteesta kärsiville pienyrityksille.
Pankkiirien nykyinen bonusjärjestelmä juontaa ajalta, jolloin pankit eivät vielä olleet osakeyhtiöitä, ja ne jakoivat kaiken voittonsa pankkeja johtaville partnereille. Mutta nämä partnerit investoivat pankkiin, panivat likoon omat varansa.
Akateemiset asiantuntijat näkevät järjestelmän korruptoivan pörssissä noteraattua osakeyhtiömuotoa. Ylimääräiset voitot kuuluisivat heidän mielestään osakeyhtiön osakkeenomistajille eikä niitä kahmiville pankkiireille ja hallituksen pitäisi korjata vääristymä lainsädännöllä, he uskovat.
