Miksi toinen kierros?
Vuoden 2012 presidentinvaalien toinen vaalipäivä on sunnuntaina. Silloin ratkeaa, kuka on Suomen tasavallan presidentti seuraavat kuusi vuotta - aina vuoteen 2018 saakka.
Olen havahtunut huomaamaan, etten oikeastaan ole koskaan pitänyt toisesta kierroksesta. Ehkä toinen kierros oli aikanaan perusteltu, mutta silloin olivat presidentin valtaoikeudetkin ihan toiset kuin nyt.1994 valitun Martti Ahtisaaren asema valtionjohdossa oli kokonaan toista luokkaa kuin sunnuntaina valituksi tulevan.
Ja kun toisista kierroksista tuli jatkuvia, on tunnelmakin samantien väljähtynyt.
Ja kun toisista kierroksista tuli jatkuvia, on tunnelmakin samantien väljähtynyt.
***
Presidentin valtaoikeuksien ja valintatavan välille näyttää jääneen valuvika. Nykyisen vaalitavan perimmäinen tarkoitus oli taata kansan vahva tuki vahvalle presidentille. Tähänhän valitapa johtaa, kun valittu saa toisella kierroksella aina yli puolet annetuista äänistä.
Mutta mitä tuleva presidentti vahvalla mandaatillaan sitten tekee? Elämmekö sellaista jatkuvaa poikkeustilaa, että presidentin lähinnä ulkopoliittiset valtaoikeudet tarvitsevat joka kuudes vuosi uuden vahvistuksen?
Mielestäni eivät tarvitse. Kyllä presidentin ulkopoliittisille valtaoikeuksien käytölle selkänojaksi riittävät perustuslakimme antamat valtuudet. Perustuuhan perustuslakimmekin säätämisjärjestys välilliselle vallankäytölle - kansa äänestää, edustajat säätävät.
***
Valuvika vallan ja vaalijärjestelmän välillä näkyi kiusallisesti käydyissä vaalikeskusteluissa, vaikka harva sen huomasi. Suurin osa keskusteluajasta käytettiin sisäpolitiikasta tinkaamiseen. Asiaan, johon presidentillä ei ole paljoa sanomista. Ulkopoliitikasta, presidentin varsinaisesta tontista, keskusteltiin niukasti.
Sen keskustelun perusteella ehdokkaiden eroja ei todellakaan tullut esille, ei edes toisella kierroksella. Toimittajia tästä ei voi suoraan syyttää, heidän kysymyspatteristonsa kun kulkee läpi tiukan esimiesraadin. Ja heille, tuottajille, päälliköille, maksetaan yleisönsuosiosta. Pelkkä ulkopoliittinen keskustelu ei yleisöä vedä.
Puhtaan ulkopoliittisen keskustelun järjestäjä saattaisi äkkiä huomata järjestäneensä viimeisen vaalikeskustelunsa.
***
Ehdotankin, että vallan karsimisen jälkeen oksitaan myös vaalilakia. Yksi kierros riittää. Eniten ääniä saanut voittaa. Piste. Säästyy rahaakin.
Mutta... jo Caesar tiesi, että kansa tarvitsee sirkushuveja. Pysyy tyytyväisenä.
