Demarit presidentinvaaleissa
SDP:llä on ollut tähän mennessä yhteensä yhdeksän presidenttiehdokasta, mikäli vuoden 1962 vaaleissa ennen valitsijamiesvaalia luopunutta Olavi Honkaa (sit. porv.) ja samoissa vaaleissa sos.dem. oppositiota edustanutta Emil Skogia ei lasketa.
Paavo Lipposen edeltäjät tässä kunniakkaassa tehtävässä ovat aikajärjestyksessä Väinö Tanner, musta hevonen, Karl-August Fagerholm, Rafael Paasio, Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen.
SDP ja sosialidemokraattiset äänestäjät ovat aina olleet ratkaisijan roolissa.
Tanner oli presidentti-ehdokkaana vuosina 1919–37. Eduskunnan vuonna 1919 siirtymäsäännösten nojalla suorittamassa vaalissa hän sai vain yhden äänen. Myöhemmin menestys oli parempi, kun kansa sai ratkaista. Tanner sai kolmissa perättäisissä vaaleissa selvästi eniten ääniä ääniä ja valitsijamiehiä. Kahdesti, vuosina 1931 ja 1937 äänisaalis ylitti 30 prosenttia. Vuoden 1937 SDP:n 95 valitsijamiestä eivät kuitenkaan antaneet ehdokkaalleen yhtään ääntä. Silloisen oikeistopuhurin aikana Tannerin äänestämistä tärkeämpänä pidettiin sitä, ettei Ukko-Pekka Svinhufvudia (kok.) valita uudelleen. Hanke onnistui. Demarit olivat ensin Ståhlbergin ja sitten Kallion takana. Kallio valittiin.
Vuoden 1950 presidentinvaaleissa SDP:n ratkaisu oli erikoinen: puolue ei asettanut lainkaan omaa ehdokasta, vaan meni vaaleihin niin sanotusti "sammutetuin lyhdyin". Silläkin tavalla ääniä ropisi yli 23 prosenttia. Musta hevonen paljastui valitsijamiesten vaalissa Juho Kusti Paasikiveksi (kok.).
***
Kun Urho Kekkonen (ml.) vuoden 1956 vaalissa nujersi SDP:n K.-A. Fagerholmin, alkoi SDP:n presidentinvaalimenestyksessä tuskien taival. Vuosien 1962 ja 1968 presidentinvaaleissa SDP sai historiansa toistaiseksi huonoimmat vaalitulokset. Honka-liiton kaaduttua 1962 ehdokkaaksi laitettiin Rafael Paasio, joka sai 37 valitsijamiestä 13,1 prosentin äänisouudella.
Kuusi vuotta myöhemmin SDP oli jo taipunut Kekkosen taakse, vaikka rividemarit vannoivat, ettei lunta mene kenkään Kekkosen tolppamainosten kiinnitystalkoissa. Ääniosuus jäi 15,4 prosenttiin.
Kannattaa huomata, ettei demarien heikko menestys presidentinvaaleissa vaikuttanut esimerkiksi seuraaviin eduskuntavaaleihin. Vuonna 1966 SDP sai suurvoiton ja piti 1970 Veikko Vennamon silloisesta jytkystä huolimatta selvästi suurimman puolueen aseman 23,4 prosentin osuudella.
SDP ja sosialidemokraattiset äänestäjät ovat aina olleet ratkaisijan roolissa, kun presidenttiä on valittu. Niin nämä ovat nytkin.
