Kuka saa ja kenen pitää
Elinkeinoelämä ja poliittinen oikeisto rummuttavat eläkeiän nostoa jatkuvalla soitolla. Kuten SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner toteaa tässä lehdessä, vanhuuseläkkeen alaikärajaa olisi jo nostettu, elleivät demarit olisi hallituksessa.
Aina vain esiintyy sitä (tahallista) väärintulkintaa, että SDP ei halua lisätä Suomessa tehtävän työn määrää ja huolehtia siten tuottavuudesta, koska vastustaa työurien pidentämistä. Tosiasiassahan demarit jos ketkä tahtovat ihmisten tekevän töitä, SDP ei vain pidä mekaanista eläkeiän korottamista parhaana keinona lisätä työssäolovuosia.
Monet ikääntyneet painavat innolla töitä.
Eläkeiän noston näkee hankalaksi myös Kauppakorkeakoulun professori Matti Pohjola. Hän toteaa Kauppalehden ja Economist-lehden yhteisjulkaisussa Maailma 2012, että Suomessa tehdyt vuosittaiset työtunnit ovat asukasta kohden 13–14 prosenttia suuremmat kuin esimerkiksi Hollannissa ja Saksassa. Työvuosi on pitkä, osa-aikainen työ vähäistä ja vapaa-aikaa jää niukasti. Ei ihme, että osa uupuu, mutta toisaalta monet ikääntyneet painavat innolla töitä.
Työssä jaksamiseen ja viihtymiseen satsaaminen puree käytännössä paremmin kuin ukaasit. Pykälät ovat kuollut kirjain sikälikin, että monilta työpaikoilta nykyistäkin alinta eläkeikää lähestyvät siivotaan pois hyvissä ajoin. Eipä taida Sanomatalossa tänä vuonna moni yli kuusikymppinen toimittaja hieroa harmaantuneita aivonystyröitä, kun lähtöpaketteja on jo jaettu vuonna 1953 syntyneille.
Puhe eläkeiän korottamisesta on falskia niin kauan kuin puheiden pitäjät eivät tee niin kuin sanovat ja pysy itse töissä vähintään 65-vuotiaiksi. Ellei sitten ole niin, että seniorityö on käytännössä tarkoitettu vain duunareille ja sairaanhoitajille?
***
SDP:n presidenttiehdokas on 70-vuotias. Liian vanha, sanotaan. Jossain on siis määritelty se, mihin ikään saakka ihminen on täysivaltainen ja vakavasti otettava yhteiskunnallinen toimija.
Sen sijaan, että lakiin kirjoitetaan täysi-ikäisyysvaatimuksen lisäksi muitakin poliittisten tehtävien ala- ja yläikärajoja, pitäisi ottaa yksilöt yksilöinä. Paavo Lipposen arkeen kuuluu muun muassa lasten koulutehtävien valvontaa, opiskelun tukemista, omista vanhemmista huolehtimista, kuntouintia (ei kuitenkaan pakkokävelyä), kulttuuriharrastuksia ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Arjen katkaisevat kaupunkilomat. Pitäisikö Lipponen ja hänen yhtä aktiiviset ikätoverinsa komentaa syntymävuoden perusteella kiikkustuoliin?
