Kirkkohistorian dosentti sai tilauksen
Tamperelainen Aamulehti lorotti viime viikolla likasangollisen presidenttiehdokas Paavo Lipposen päälle ja käynnisti samalla mediapelin siitä, pääseekö joku nykyisen vaalikampanjan kuluessa vielä tämänkin pohjanoteerauksen alapuolelle. Epäilen, vaikka yrittäjiä tähänkin kisaan varmasti vielä ilmoittautuu.
Aamulehti käynnisti Lipposen upottamiseksi tarkoitetun operaationsa tilaamalla kirkkohistorian dosentilta yli kolme vuotta vanhan mielipidekirjoituksen, jossa tämä uskottelee Nordstream-kaasuputkihankkeen vieneen Paavo Lipposelta "valtiomiehen sädekehän". Blogosfäärin ulkokehiltä bongattu tarina on kirjoitettu siis huomattavasti aikaisemmin kuin tiedettiin ketkä presidentinvaalissa ylipäätään tulisivat olemaan ehdolla.
On aivan järjetön ajatus, että Euroopan ja Venäjän välisen kaasuputken edistäminen olisi jotenkin epäisänmaallista toimintaa
Kirjoitelma heräsi kuitenkin uudestaan henkiin, kun se sopi Aamulehden tarkoituksiin. Näyttävä petaus ja esillepano lehdessä ei ollut tietenkään mikään sattuma. Kun sitten ehdokas reagoi odotetulla tavalla, räksytykseen saatiin helposti mukaan pari muuta saman konsernin nykyistä ja entistä jäsentä.
Ei ole sekään sattuma, että Aamulehden päätoimittajalla, Iltalehden uutispäätoimittajalla ja Sauli Niinistön kampanjan tiedotuspäälliköllä on sama sukunimi.
***
Olen ihmetellyt, miksei Norjan Nobel-komitea ole missään vaiheessa ymmärtänyt myöntää Nobelin rauhanpalkintoa Euroopan unionille. Päivittäistä uutisvirtaa seuraavalle kansalaiselle tulee helposti sellainen käsitys, että sellaista asiaa tai esinettä ei ole olemassakaan, jonka hoitamisessa EU olisi jotenkin onnistunut.
Joskus joku kuitenkin muistaa, miksi Euroopan hiili- ja teräsyhteisö aikanaan perustettiin. Tarkoitus oli luoda jäsenmaille yhteiset hiili- ja teräsmarkkinat ja sitoa maat taloudellisesti niin riippuvaisiksi toisistaan, etteivät ne koskaan enää saisi päähänsä sotia keskenään.
Tämä on sellainen saavutus, että siihen suhteutettuna vaikkapa nykyinen eurovaluutan kriisi on tiukujen kilinää.
Hiili- ja teräsyhteisön lanseeraamisen sai piikkiinsä aikanaan Ranskan ulkoministeri Robert Schuman, jonka aiheesta pitämän lehdistötilaisuuden päivämäärää 9.5.1950 vietetään nykyisin Eurooppa-päivänä.
Olen aina ajatellut niin, että EU:n ja Venäjän taloussuhteiden ja erityisesti energiayhteistyön tiivistäminen on jotenkin schumanilaista toimintaa ja siinä voisi toimia sama logiikka kuin aikanaan Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä perustettaessa.
Siksi on aivan järjetön ajatus, että Euroopan ja Venäjän välisen kaasuputken edistäminen olisi jotenkin epäisänmaallista toimintaa. Asiahan on juuri päinvastoin.
