Kreivi lykkää katoamisen hovikapellimestari Taisto Sellovaaran niskoille ja alentaa hänet hovimestariksi. Keittiössä puuhastelee hiirulainen, keittiöpiika Pulmu Kupponen ja haaveilee omasta maitobaarista. Hänen kanssaan touhuaa saippuakauppias Oiva Kupla.

Pulmu ja Oiva yrittävät saada sopua kreivin ja Sellovaaran välille ja samalla edesauttaa maitobaarin perustamista. Surullinen kreivi vain murahtelee, ilottomuus hallitsee linnaa. Sellovaara panee pystyyn laulukisat (mikä mielikuvitus!) ja toivoo sen avulla saavansa vanhan tittelin takaisin.

Jossain vaiheessa Oiva tajuaa olevansa kadonnut Oskari. Se ei sovi Sellovaaran juoneen, joka oli päättänyt lepyttää kreivin järjestämällä valeasuisen Pulmun Oskarin nahkoihin. Homma karkaa hillittömään vauhtiin. On takaa-ajoa, jännitystä, vangitsemisia, kadonneen tuntomerkkeinä olleiden raitapaidan ja punanauhakäärön viiletystä. Ja sitten aito Oskari paljastuu. Isä kreivi leppyy ja onni täyttää linnan. Sellovaara saa vanhan virkansa ja Pulmu maitobaarin.

Verrattomia lauluja

Klassinen ooppera-aarteisto lapsille tuttuja teddykarhua ja iloisia rosvoja myöten elää voimallisena. Laulut ovat hyvin valitut, Veli Kujalan sovitukset aivan verrattomat. Duo Hohti - Kujala esittävät ne vailla vaivautuneisuuden tuntua. Hienoa ammattiylpeyttä ja uskoa taiteenlajin omaan kantokykyyn.

Esiintyjät eivät kaihtaneet aitoa oopperatyyliä, kaikki sujui taiten aina kliseitä myöten. Riku Pelo (baritoni) lauloi selkeälinjaisesti ja komeasti sekä näytteli täysin rinnoin ja liepein. Antaumus palkittiin yleisön puolelta useasti, aivan mainio Sellovaara-hahmo. Ville Salonen (tenori) monessa (laulu)roolissaan, saippuakauppias, kreivi ja kreivin poika Oskari, lauloi huolella artikuloiden ja täyteläisellä äänellä. Roolihenkilö otti luontevuudellaan yleisön maailmojensa vietäväksi. Mistä näitä tällaisia miehiä oikein sataa?

Margareta Nacer-Leinonen selviytyi keittiöpiika Pulmu Kupposen roolista alkukangertelujen jälkeen hienosti. Sopraano halkoi lämpiötä, vaikka sanat jäivät aika ajoin sumuisiksi. Tarmo Tantun lavastus toimitti tehtävänsä erinomaisesti. Paljonpuhuvat puvut lienevät olleen jonkun käsialaa, tuskin laulajien omasta garderobista.

Erja Alanderin käsikirjoituksessa oli korkeita huippuhetkiä, tarina viiletti, sanat sinkoilivat ja konsonanttirondot kimmahtelivat. Juonessa oli jonkin verran epäselvyyttä, mutta se ei tuntunut esityksen hienosti käyttäytynyttä ja antaumuksella eläytynyttä yleisöä haittaavan. Ohjaus noudatti samaa kaavaa, joutuisaa menoa ja hienoista sekavuutta.

Oopperan Henki leijaili lämpiön yllä taianomaisena. Se oli asennoitunut vaativan tehtävänsä mukaisesti. Lapset seurasivat esitystä hiiskumatta, mutta kun tuli vuoro alussa opetellun Forelli-laulun, se kaikui kauniina kera solistien. Lisäksi lasten ystävällinen roolihahmojen opastus ja tuki pelasti monta tukalaa tilannetta.

Mitä olisikaan esityksestä tullut ilman asiantuntevaa, tarkkasilmäistä ja nopeaälyistä yleisöä! Vanhemmat ja isovanhemmat saavat olla ylpeitä jälkikasvustaan ja ooppera valloittavasta hankkeestaan.

Matti Saurama

Suomen Kansallisooppera
KadosKissa
Käsikirjoitus ja ohjaus: Erja Alander – Musiikki: Mozart, Rossini, Schubert, Verdi, Davidoff, Tšaikovski, Leoncavallo, Bratton – Musiikin sovitus: Veli Kujala – Lavastus: Tarmo Tanttu – Rooleissa: Ville Salonen, Riku Pelo, Margareta Nacer-Leinonen – Hoviorkesteri: Markus Hohti, sello ja Veli Kujala, harmonikka