Pitkäaikainen demarivaikuttaja Antti Kalliomäki totesi valtakunnan mahtilehden haastattelussa 17. tammikuuta, että ”porvaritkin mielellään puhuvat hyvinvointiyhteiskunnasta, kun he todellisuudessa muuntavat Suomea hyväntekeväisyysyhteiskunnaksi. Yhteinen vastuu halutaan toteuttaa vapaaehtoisin eikä lakisääteisin järjestelyin”.

Tottahan Antin puhe on, juuri siihen suuntaan ollaan menossa. Oireellista on samassa valtalehdessä se meneillään oleva yleisökeskustelu, jossa ns. parempiosaiset ihmiset ihan julkisesti omalla nimellään haluavat omille piireilleen elikkä itselleen vähemmin veroja palkaksi ahkeruudesta. Heitä rasittaa kuulemma syvästi tämä nykyinen suomalainen yhteiskunta, jossa parempituloiset joutuvat kohtuuttomasti luopumaan omista tuloistaan veroina ylläpitääkseen yhteiskunnassa olevaa ”hyyssättävää” eli toisarvoista väestöä.

Tähänkö asti itsekkäässä röyhkeydessä on tänään tultu?

Amerikkalaisessa  yhteiskunnassa parempiosaiset vastustavat presidentti Obaman ajamaa ihmiset huomioivaa, kattavaa sairasvakuutusjärjestelmää verojen kasvamisen perusteella ja varmaan myös siksi, että yksityinen ja hyvinmenestyvä vakuutusbisnes lobbaa vahvasti omien etujensa puolesta.

Verojahan meilläkin ajetaan alas juuri hyvätuloisilta periaatteella, että ”jokainen on oman onnensa seppä” ja ahkerat (lue ahneet) pitää palkita. Huonompiosaisuus kun kuuluu kotimaistenkin keskustelijoiden mielestä olevan ihmisen ihan oma vika.

Tuolla vapaan markkinatalouden maailmassahan yhteiskunta ei lakisääteisesti paljoakaan köyhää ja heikkoa auta. Siellä se on jätetty miljonaariluokan julkkisten tehtäväksi. Siellä nämä ”omilla avuillaan” menestyneet rauhoittavat huonoa omaatuntoaan järjestämällä näyttäviä hyväntekeväisyystapahtumia ja samalla rakentavat imagoaan vieläkin runsaammin taloudellista vaurautta tuottavaksi.

Tähänkö malliin suomalainenkin porvaristo haluaa yhteiskuntamme siirtyvän?

Lakisääteinen koulutus, sosiaali- ja terveydenhoito ovat sivistysvaltion merkki ja demokraattisen yhteiskunnan brändi.

Sellainen yhteiskunta on ihmistä arvostava yhteisö. Tällaista yhteiskuntaa vastustavat ja alasajavat kansalaiset eivät koulutustasostaan ja oppiarvoistaan sekä asemastaan huolimatta ole sivistyneistöä, vaikka itse itsestään niin luulevat nimittelemällä alempana pitämiään kansanjoukkoja ”hyyssättävinä lintsareina ja heikkolahjaisina luusereina”. Heidän mielestään - kuten USAssakin nyt - taloudellissosiaalista tasa-arvoa pidetään sosialistisena.

Jos pohjoismainen hyvinvointivaltio on sosialismia, niin olkoon sitten. Se onkin eri asia kuin kommunismi, mutta sitähän maailmanlaajuinen porvaristo ei tajua. Heidän sieluissaan on sijaa vain omalle ylemmyydelle, eurolle ja dollarille.

Bernsteiniläinen sosialisti ja suomalainen sosialidemokraatti Mauno Koivisto sanoi vuonna 1982 vaalipuheessaan Hämeenlinnassa, jossa silloinkin oli pääteemana se, ettei kansakuntaa saanut missään oloissa jakaa kahtia, että ”ei sotaan jouduttaessa suomalaisia miehiä eroteltu tätä yhteiskuntajärjestystä kannattaviin tai siihen parannusta haluaviin. Ei silloin sanottu, että menkääpäs te toiset tuonne hiukan syrjemmälle, kyllä me hoidamme asian”.

Siinä ajateltavaa vielä nytkin, ja nyt juuri tässä ajassa. Tarviiko tämä uutta luokkajakoa havitteleva eliitti vähempiosaista silloinkaan, kun uhkan mustat pilvet tulevat esiin taivaanrannan takaa? Kannattaako näiden ”hyyssättäviksi” nimettyjen olleenkaan ruveta puolustamaan joidenkin tavoitteena olevaa hyvänteteväisyysyhteiskuntaa?

MATTI
PIIPARI