SUOMALAISESSA journalismissa on monta erikoista piirrettä, mutta yksi on ylitse muiden. Poliittisten mielipidetutkimusten uutisointi.
Eikä suomalainen journalismi erotu tässä edukseen. Uutiskriteerit tuskin ylittyvät muualla muutamien prosentin kymmenysosien suuruusluokkaa olevista kannatusmuutoksista.
MEILLÄ pääkirjoituksia myöten analysoidaan muutoksia, jotka tosiasiassa mahtuvat galluppien virhemarginaaleihin.
Huvittuneena seurasin esim. Itä-Savon pääkirjoitusta, jossa äskettäin pohdittiin uuden gallupin perusteella
Keskustan myötätuulen syitä. Paria päivää myöhemmin julkaistusta toisesta gallupista, joka kertoikin samansuuruisesta vastatuulesta, ei jostain syystä ollut kuitenkaan uutta pääkirjoitusta.
SUOMALAISEN puoluekentän muutokset ovat olleet vuosikymmenestä toiseen hyvin pieniä. Kansainvälisesti vertaillen jopa olemattomia. Muualla kannatusmuutokset saattavat olla yksittäisissä vaaleissa kymmeniäkin prosenttiyksiköitä.
Meillä suurimmat muutokset ovat vain muutaman prosenttiyksikön luokkaa.
Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että median on tehtävä tikustakin asiaa. Ja sitähän tehdään. Kolmen suurimman puolueen järjestystäkin seurataan, ymmärrettävästi, hyvin tarkkaan.
Nyt kuulemma Kokoomus on selvästi karannut muilta ja on kiistatta suurin puolue. Joku voisi kyllä tähän huomauttaa perustellusti, että kolmen suurimman puolueen kannatuserotkin mahtuvat lähes kyselyjen virhemarginaaleihin. Eli erot ovat hyvin pieniä, eivätkä seuraavia vaaleja ajatellen mitenkään ratkaisevia.
KOKOOMUKSEN osalta voisi pikemminkin ihmetellä, miksi sen kannatus on jäänyt näin alhaiseksi.
Median kritiikittömästi hehkuttaman tähtiketjunsa Niinistö-Stubb-Katainen ja jatkuvan massiivisen mediakampanjointinsa ansiosta sen kannatuksen pitäisi olla 30 prosentin paikkeilla.
Nyt Kokoomus jää kuitenkin alle Paavo Lipposen ajan SDP:n kannatuslukujen. Puhumattakaan vt. puheenjohtajana toimineen Antero Kekkosen aikojen, jolloin gallupkannatuksemme ei laskenut alle 30 prosentin tason.
HESARIN tiistainen pääkirjoitus kantoi, monen muun median tavoin, huolta SDP:n kannatuskehityksestä ja puoluejohdon asemasta.
Osin ehkä jäävinäkin kommentoimaan asiaa, kiitän kuitenkin huolenpidosta.
SDP tekee nöyrästi uudistamistyötä, jonka tavoitteena eivät ole pikavoitot, vaan kestävämpi, pysyvämpiä tuloksia tuottava kehitys. Näin ymmärsin puoluekokouksenkin ajattelevan tehdessään monessa suhteessa radikaalin puoluejohtovalinnan.
TEHTÄVÄVÄ olisi tietysti helpompi, jos media olisi kiinnostunut politiikan pintailmiöiden asemesta todellisista vaihtoehdoista.
Niitäkin nimittäin on.
On ollut jo vaaleista alkaen koko vaalikauden ajan. SDP:n ongelmana näyttää olevan, että useat vakavasti tehdyt ja hyvin perustellut esityksemme eivät ole edes median ammattilaisten tiedossa, puhumattakaan kansalaisista. Meillä ei ole mitään tarvetta muuttaa esityksiämme, kun ne ovat edelleen ajankohtaisia ja oikeita.
Medialle niillä ei kuitenkaan ole kuulemma uutisarvoa ja siksi se kyseleekin moittivaan sävyyn, ”eikö SDP:llä ole esittää mitään uutta”.
Jouni Backman,
SDP:N puoluevaltuuston
puheenjohtaja, Savonlinna
Tikusta asiaa 
