Erityisen selvästi kokoomuksen ylimielinen asenne ja vauhtisokeus näkyi jälleen tavassa, jolla päätöksenteko ja tiedonkulku suomalaisten joukkojen kotiuttamisesta Afganistanin vaalien aikaisesta rauhanturvatehtävästä hoidettiin. Siinä unohtui perustuslakikin, ainakin Suomen. Sen mukaan päätöksenteko asiassa kuuluisi ylipäällikkönä presidentille.

Puolustusministeri näyttää omineen paitsi presidentin, myös ulko- ja pääministerin tehtävät itselleen.

Ulkoministeri Alexander Stubb oli vielä viime viikonvaihteessa uskossa, että Suomen Afganistaniin lähettämä vahvistus turvaa myös sikäläisten presidentinvaalien toista kierrosta. Sellaisen käsityksen sai myös pääministeri Matti Vanhasen puheista. Eikä se ihme olekaan, sillä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta Utva on linjannut, että myös vaalien toinen kierros hoidetaan. Nyttemmin pääministeri on kertonut kuulleensa joukkojen kotiuttamisesta mediasta.

Eduskunnalle vakuuteltiin viimeksi kaksi viikkoa sitten syvällä rintaäänellä, että vaalit hoidetaan loppuun saakka. Puolustusministeriö teki kuitenkin omat suunnitelmat ja päätti kotiuttaa joukot ensi viikolla. Naton kanssa Häkämies kuitenkin kesällä sopi, että Suomi hoitaa homman loppuun saakka. Nyt suomalaisten jättämää aukkoa paikkaamaan tuleekin ruotsalainen joukko-osasto.

Nolo juttu hallitukselle. Tiedonkulkua hämmästeltiin ylimääräisenä asiana torstaina 22.10. sekä eduskunnan puolustusvaliokunnassa että ulkoasiainvaliokunnassa. Myös kyselytunnilla oli halukkuutta asiasta puhua, mutta eipä näkynyt puolustusministeriä vastaamassa.

Erityisen kiusalliseen rakoon asiassa joutui Egyptissä ja Syyriassa valtiovieraileva presidentti. Häntä ei ollut asiasta informoitu suoraan, jokin paperi oli vain taas lähetetty kansliaan.

Asialle saattaa olla ylimielistä asennetta pelottavampikin selitys. Se on, ettei puolustusministerikään ole tiennyt joukkojen kotiutuksen aikataulua. Totta kai ääntenlasku Afganistanissa on venynyt pidemmäksi kuin alunperin Suomessa osattiin odottaa, mutta täytyisihän puolustusministerin tietää, millaisia sopimuksia suomalaisten sotilaiden kanssa on tehty.

Kovin hyvää kuvaa maamme ulkopolitiikan johtamisesta ja siihen liittyvästä tiedonkulusta tämä episodi ei anna sen enempää omille kansalaisille kuin kansainväliselle yhteisöllekään.

Supon kokoomuslainen johtaja Ilkka Salmi oli asiaa kuitenkin puoluepiireissä valmistellut ja saanut kolmelta kokoomuslaiselta oikein määräraha-aloitteenkin ulkomaantoimintojen rahoittamiseen. Supon toimintakentän laajennus maan rajojen ulkopuolelle unohtui kuitenkin kertoa koko eduskunnalle.

Suposta on väitetty, että asia on esitelty eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa, mutta niin ei ole tapahtunut ainakaan julkisuudessa esillä olleessa muodossa.

Normaali poliisiyhteistyö on jo varsin tiivistä. Supo on vuodesta 1993 kuulunut ns. Bernin klubiin (CdB), jonka jäseniä ovat EU-maiden sekä Sveitsin ja Norjan turvallisuuspalvelut, ja vuodesta 2001 Supo on ollut jäsen terrorismin vastaisessa CTG:ssä, jossa on paljolti samat jäsenet kuin Bernin klubissa. Eikö ulkomaankomennuksilla tavoiteltuja päämääriä voitaisi saavuttaa tämän yhteistyön tiivistämisellä?

Supo on saanut merkittävästi lisää rahaa terrorismin torjumiseen. Se vie viraston määrärahoista jo noin kolmanneksen, kuten vastavakoilukin. Eduskuntaakin kiinnostanee, mitä rahoilla on saatu aikaan. Senhän voisi vaikka sisällyttää Supon aiempaa avoimemmaksi väitetyn tiedotuksen piiriin.

Noloja juttuja hallitukselle ja pääministerille. Olisiko niin, että pääministerin kannattaisi nyt käyttää aikaansa hallituksen kokoomuslaisten voimaministereiden vahtimiseen? Muutoin kepu näyttää jäävän pysyvästi lautakasansa vartijaksi.

Juha Peltonen