Ohjaaja Anssi Valtosen dramatisoima ja Pauli Hanhiniemen säveltämä näytelmä luottaa sekä tarinan vahvaan visuaalisuuteen että musiikiteatterin tunnelmalliseen lumoon ja selkeään kerronnallisuuteen.

Kansanmusikaalissa on tärkeätä elävien ja mieleenjäävien tyyppienja henkilöhahmojen läsnäolo vähän niinkuin Suomi-filmissä aikoinaan. Ja niitä Jyväskylän esityksestä löytyy roppakaupalla.

Moni näyttelijä ylittää nyt jopa itsensä kääntämällä maneerin ja kliseen toimimaan henkilöhahmon omilla ehdoilla. Rohkea tyylittely tuottaa erinomaista tulosta ja ilmaisuvoimaisia karikatyyrejä.

Näyttämökuvan syvyys

Erityisen ansiokasta Jyväskylän tulkinassa on se, ettäyksinkertainen perustarina synnyttää esityksen kuluessa hämmästyttävän monenlaisia tilanteita ja inhimillisiä variantteja; uusia aspekteja mylläri Gunnar Huttusen ( Henri Halkola) niin sanottuun hulluuteen.

Jyväskylän esityksen rytmi ja siirtymät kohtauksesta toiseen tapahtuvat hyvin sutjakkaasti ja luontevasti. Ohjaaja Anssi Valtonen leikkaa tarkasti ja terävästi kohtauksesta toiseen, eikä esityksen keveys ja ilmavuus häviä missään vaiheessa.

Tätä keveyttä tuottaa Neijan Välilän luotsaama koreografia, jossa on mukana tiettyjä hollywoodimaisiakin piirteitä. Jopa ristiltä alas astuva Jeesus-hahmokin (Tommi Rantamäki) saa vapahduksensa esityksen balsaminomaisesta ja joviaalista huumorista.

Lavastaja Mikko Saastamoinen ja valosuunnittelija Tuukka Toijanniemi ovat onnistuneet luomaan Jyväskylän kaupunteatterin suurelle näyttämölle syvätarkan ja moniulotteisen kuvasommitelman isoine myllynpyörineen, usvaisine ja sadunomaisine taustamaisemineen. Se naulitsee katsojan huomion heti, ja on samalla symbolinen kuva itse tarinan kehämäisestä luonteesta.

Pauli Hanhiniemen säveltämät laulut ja kapellimesteri Jyrki Heikkilän monipolviset orkestraatiot niihin ovat oleellinen osa ohjaaja Anssi Valtosen strategiaa rakentaa Ulvovasta mylläristä vielä tietoisemmin karnevalistinen esitys kuin itse alkuteos edyllyttäisi. Ja tämä rohkeus palkitaan kaikilla tasoilla.

Paasilinan joviaali huumori

Arto Paasilinnan teosten suosion taustalla on eräänlainen joviaali huumori-konsepti: Ymmärrys naurun terapeuttisesta ja balsamoivasta vaikutuksesta. Juuri Paasilinnan huumorin leppoisuus, tasapainoilu tragikomedian ja joviaalin huumorin välimaastossa, on luonut hänelle laajan ja uskollisen lukijakunnan, tehnyt hänestä käsitteen ja ilmiön. Nyt se toimii myös teatterin vainioilla.   

Ulvova mylläri tunnetaan myös Jaakko Pakkasvirran ohjaamana elokuvana, pääosassa voimakkaiden tunnetilojen tulkitsija Vesa-Matti Loiri. Jyväskylän esityksessä pääroolin vetää oivallisesti näyttelijä Henri Halkola, jonka isot ja näyttävät fyysiset raamit sopivat erinomaisella tavalla kuvastamaan sitä vastakohtaa ja neuvottomuutta, mitä erilaisuus ja toiseus pienyhteisön elämässä herättävät.

Tietty komiikan kansanomaisuus ja helposti lähestyttävyys on aina kuulunut suomalaisten suosimaan teatterihuumoriin, Maija Lassilan oivallisen viekastelevasta kansankomediasta Tulitikkuja lainaamassa lähtien.

Jyväskylän yliopiston edesmennyt kirjallisuuden professori Aatos Ojala määritteli Maiju Lassilan komiikan olemuksen erään esseensä otsakkeessa, hieman ironisellakin tavalla: "Mekaaninen kosija". Ojala viittasi tällä Henri Bergsonin komiikka-käsitykseen, jossa koominen vaikutelma ja nauru syntyvät tietyistä inhmillisen käyttytymisen fysiologisista ja mekaanisista pakonomaisuuksista.

Ulvovan myllärin päähenkilön, Gunnar Huttusen rakkaudessa kerhoneuvoja Sanelma Käyrämöön (Eeva Hakulinen) ei ole kysymys mekaanisuudesta, vaan aidosta romanttisuudesta, eräänlaisesta suomalaisesta versiosta ranskalaisesta teemasta - "hullu rakkaus". Eeva Hakulisen hienoissa lauluosuuksissa rakkauden viesti välittyy voimakkaasti ja koskettavasti.

Gunnar Huttusen tarinassa peilautuu hymy kyynelten läpi. Ja tämän hengen mukaisesti Jyväskylän kaupunginteatterin esitys liikuttaa ja vavahduttaa katsojaa ja luo suvaitsevaisuuden ilmapiiriä.

Hannu Waarala

Jyväskylän kaupunginteatteri
Arto Paasilinna: Ulvova mylläri

Dramatisointi ja ohjaus: Anssi Valtonen – Musiikin sävellys ja laulujen sanat: Pauli Hanhiniemi. Musiikin sovitus ja johto: Jyrki Heikkilä – Koreografia: Neija Välilä – Lavastus: Mikko Saastamoinen – Puvut: Mirja Levo – Rooleissa mm.: Henri Halkola, Eeva Hakulinen, Jorma Böök, Jukka-Pekka Mikkonen, Jouni Innilä, Jouni Huhtaniemi, Hannu Lintukoski, Kari Kihlström, Tommi Rantamäki, Pia Mannisenmäki