Keski-Suomen Viikko | Vapaalla | 26.08.2009

Teatteriarvostelu: Kettuilua Dahlin hengessä

Rotta (Anu Hakanen), Mäyrä (Iina Hakanen) ja Kettu (Katja Oksanen) huijaavat ilkeitä maanviljelijöitä Pärskää (Tuija Toivio), Papua (Mari Putkonen) ja Pösöä (Minna Tuomanen). Kuva: Korpilahden teatteri Korpilahden teatteri: Kekseliäs Kettu. Teksti Roald Dahl (dramatisointi David Wood, suomennos Jarmo Alonen). Ohjaus Minna Tuomanen ja Päivi Hirvi. Rooleissa: Katja Oksanen, Johanna Hemminki, Riikka Maukonen, Aleksi Pöytäkangas, Nea Vilhuniemi, Iina Hakanen, Minna Tuomanen, Tuija Toivio, Mari Putkonen, Anu Hakanen, Kaisa Nissi, Päivi Hirvi. Roald Dahlilla on aina ollut tapana pistää pahiksille hanttiin mitä kieroimmilla keinoilla. Ja mikä hahmo siihen sopisikaan paremmin kuin eläimistä viekkain, eli kekseliäs kettu.       Korpilahden teatterin dramatisointi Dahlin lastenkirjasta kertoo tarinan Kettuisästä ja tämän perheestä, jotka joutuvat ahdinkoon, kun kolme ilkeää maanviljelijää, Pösö, Pärskä ja Papu, lähtevät kostoretkelle kyllästyttyään ketun ainaiseen varasteluun heidän tiloiltaan. Mutta Kettu heittääkin vain lisää vettä kiukaalle, ja keksii lopulta entistä viekkaamman keinon pihistää maajussien kanat, hanhet – ja omenaviinit.       Näytelmän toinen ohjaaja Minna Tuomanen itse totesi tämän lehden edellisessä numerossa, kuinka ”Dahlin maailma on niin ihanalla tavalla vino, että siihen voi tulla sisään niin monesta kulmasta ja monen ikäisenä.” Mukavaa on, että Tuomasen ja toisen ohjaajan Päivi Hirven valitsema kulma on uskollinen juuri tuolle Dahlin omalle, vinolle maailmalle. Omenaviini on omenaviiniä eikä limpparia. Maanviljelijät ammuskelevat pyssyillä eivätkä ritsoilla. Ja varastaminen on varastamista, vaikka Kettu sitä kovasti perusteleekin henkiinjäämisellä. Pisteitä kaivinkoneesta Myös roolitukset käyvät yksi yhteen Dahlin hahmojen kanssa. Katja Oksanen on notkea ja veikeä, aivan kuin Ketun tuleekin olla. Pösössä (Minna Tuomanen), Pärskässä (Tuija Toivio) ja Papussa (Mari Putkonen) on juuri sitä karikatyyrimäistä julmuutta, mitä Dahlin pahiksissa aina on. Ja Kaisa Nissi tekee pienen, mutta sitäkin muistettavamman roolin Papun kotiapulaisena Mandana.       Niin ikään visuaalisuudessa on pystytty piirtämään samankaltainen kuva, kuin mitä Dahlin hovikuvittajana pitkään toiminut Quentin Blake esitti kirjoissa. Lavastukseen ja puvustukseen on panostettu yksityiskohtia myöten, ja esitys on varsin näyttävä ja kekseliäs. Pisteitä tulee erityisesti kaivinkonekohtauksen luovasta toteutuksesta, mistä ainakin tälle katsojalle tuli elävästi oma lapsuus mieleen.       Osa Korpilahden Ketun viehätystä onkin se, että siitä voivat nauttia myös aikuiset. Toisinaan fyysinen komiikka tuntuu menevän vähän yli aikuisen maun, mutta toisaalta, mitä tällainen kriitikontylsimys tietää. Esityksen selkeä kohdeyleisö, eli lapset, tuntuivat tykkäävän. Jopa niinkin paljon, että jännittävimmissä kohdissa yleisön pienimmiltä taisi päästä pieni itku. Mutta lopuksi onneksi myös iso nauru. KATARIINA KALMARI Jaa

Tulosta

Lähetä kaverille