| Uutispäivä Demari | Pääkirjoitukset | 26.02.2009 |
| Eläkepolitiikasta tuli sanelupolitiikkaa |
Matti Vanhasen (kesk.) porvarihallituksen
politiikkariihi hallituskauden puolivälissä oli hyvin erikoinen.
Yllätykseksi ei tosin enää voi sanoa sitä, että hallitus ei pystynyt
riihessään juuri lainkaan puuttumaan siihen, mihin sen olisi pitänyt
puuttua.
Täysin erilaisessa taloudellisessa tilanteessa
lukkoon lyödyt päätökset ja ohjelmat toteutetaan ikään kuin mikään ei
olisi muuttanut. Sen verran hallituksen kunniaksi täytyy kuitenkin
sanoa, että opposition taukoamaton varoittelu kuntatalouden syvenevistä
ongelmista otettiin nyt edes jollain tavalla huomioon.
Nämä ikävät päätökset seurauksineen
jäävät kuitenkin seuraavien hallitusten vastattaviksi. Porvarihallitus
aikoo itse nauttia yhteiskunnan kuluja pysyvästi lisäävien päätöstensä
mahdollisesti mukanaan tuomasta suosion lisästä. Velalla tehdään
äänestäviä kosiskelevia päätöksiä ja sotkujen selvittely jätetään
seuraajille.
Palkansaajajärjestöt pitivätkin pöyristyttävänä sitä, että perinteinen
kolmikantainen valmistelu asiassa sivuutettiin nyt täysin. "Näin
räikeää irtiottoa kolmikantavalmistelusta ei työeläkeuudistusten
historiasta löydy", järjestöt sanoivat.
Eikä päätös edes sellaisenaan
välttämättä työuria kasvata.
Onko kolmikanta siis varattu vain
hyvin aikojen käyttöön? Luulisi, että tilanteen vakavuus pikemminkin
puoltaisi kaikkien voimien kokoamista huonoina aikoina.
Vielä
erikoisemmaksi asian tekee se, että vain muutama viikko sitten hallitus
oli siunaamassa niin sanotun sosiaalitupon. Hylättiinkö sekin nyt? |
| Tulosta | Lähetä kaverille |