Keski-Suomen Viikko | Päätoimittajalta | 29.07.2010

Kunnon syksyä odotellessa

Viime sunnuntaina Jaakko heitti veteen kylmän kiven. Kauhistus, joko muka nyt alkavat uimavedet viiletä? Joko kesä on ohi? Tämä niin ihanainen, pitkä, kuuma kesä... Voih ja iso huokaus. Jokainenhan sen tietää, että Suomen Suvi on suloinen mutta lyhyt, ja silti joka vuosi tuntuu yhtä haikealta kun heinäkuu lähestyy loppuaan. Haikeus kestää tosin vain hetken kun tajuaa että pian saapuu seuraava vuodenaika lohduttamaan.       Parasta Suomessa on vuodenajat joista ollaan erityisesti ollaan päästy tämän vuoden aikana kunnolla nauttimaan. Harvassa maassa pääsee kokemaan sekä runsaslumisen, arktisen talven että trooppisen, kuuman kesän. Eikä niiden välissä olevia vuodenaikoja sovi myöskään unohtaa.       Minulle uuden vuodenajan odotus on usein verrattavissa joulun odotukseen. Siihen liittyy sama innostus, jännitys ja hartaus. Ja ilokseni huomaan että vanhetessa tuo odotus vain kasvaa. Jos pikkutyttönä tuli leikittyä suuremman osan ajasta metsässä vuodenaikaan katsomatta niin myös vanhetessa rakkaus muuttuvaan luontoon vain korostuu. Vieläkin hakeudun lähelle luontoa kun muutos tapahtuu, haluan haistaa ja maistaa kaikkea mitä uusi vuodenaika tuo tullessaan.       Ja niin siinä edelleen käy että syksyllä odotan talven tuloa että pääsisi lumisiin metsiin, talvella odotan kevättä että luonto heräisi ja puut alkaisivat vihertää, keväällä odotan kesää jotta päivät pitenenisivät entisestään ja että pääsisin uimaan järviini ja kesällä, juuri nyt odotan syksyä että illat pimenisivät, ilma raikastuisi, että voisin ihastella kirkasta tähtitaivasta ja että kauniit punakellertävät värit maalaisivat taas luonnon. SUVI HYVÄRINEN suvihyva(at)yahoo.com Jaa

Tulosta

Lähetä kaverille