Metsähallituksen luontopalvelut on toteuttanut ennallistamistoimenpiteitä laajassa mittakaavassa Suomen luonnonsuojelualueilla vuodesta 2003. Tuona aikana alueita on hoidettu tai palautettu luonnontilaan yli 30 000 hehtaaria.
      Leivonmäen kansallispuistossa ennallistamistoimenpiteitä on tehty noin 300 hehtaarilla. Yksi pääkohteista on Haapasuo. Suolta on mm. poistettu sinne kasvanutta ylimääräistä puuta sekä tukittu ojia, jotta vedenpinta saadaan nousemaan.
      – 85 prosenttia Keski-Suomen soista on ojitettu, mikä on vaikuttanut voimakkaasti niiden lajistoon. Kosteiden paikkojen lajit kärsivät, kun vedenpinta laskee useamman kymmentä senttiä, kertoo soiden ennallistamisesta väitöskirjaa valmisteleva tutkija Tuomas Haapalehto.
      Suuri osa ojituksista tehtiin jo 60-luvulla valtion toimesta, kun puuston kasvua ja metsänhakkuuta pyrittiin lisäämään muun muassa nk. MERA-ohjelmilla.
      – Emme syyllistä ketään, siitä ei ole mitään apua. Silloin toimittiin sen tiedon valossa – tai pikemminkin tiedon puutteen valossa, kuvaa Metsähallituksen erikoissuunnittelija Jussi Päivinen.  

Leivonmäen kansallispuistossa on soiden ennallistamistoimenpiteillä onnistuttu elvyttämään mm. taantuneet rämekylmänperhonen (vas.) sekä suokeltaperhonen (oik.). Rämekylmänperhonen on erityisen mielenkiintoinen havainto, sillä sitä näkee vain parillisina vuosina. Keskimmäisessä kuvassa kuoriaisiin lukeutuva latikka on puolestaan hyötynyt metsänpoltoista.

Kaikki yhdeksän suopäiväperhoslajia
Nyt tietoa on enemmän ja suo- ja metsäalueiden taantunutta lajistoa pyritään elvyttämään METSO-ohjelman puitteissa. Tällaisia lajeja ovat mm. ravintokasvit kuten suomuurain ja karpalo sekä monet suopäiväperhoset kuten suokeltaperhonen, rämehopeatäplä, rahkahopeatäplä, saraikkoniittyperhonen ja rämekylmänperhonen. Leivonmäen Haapasuo on nyt Suomen eteläisin suo, josta löytyvät kaikki yhdeksän suopäiväperhoslajia.
      Varsinaisia uhanalaisia lajeja ei Haapasuon ennallistetuilta kohteilta ole vielä havaittu, mutta muualla Suomessa ennallistamistoimenpiteiden ansiosta on onnistuttu pelastamaan esimerkiksi kämmekkäkasveihin kuuluva tikankontti.


Kantokääpä (vas.) hyötyy lahopuista. Taulakääpää (kesk.) ja pikipallosientä (oik.) puolestaan ovat auttaneet metsänpoltot. Pikipallosieni on myös elintärkeä kuoriaisiin kuuluvalle isokelokärsäkäälle, joka käyttää vain tätä sientä ravinnokseen.

Jotku lajit riippuvaisia metsänpoltosta
Ennallistamispoltoilla puolestaan on saatu elvytettyä vaarantuneita lajeja metäsalueilla.
      – Suomessa on lajeja, jotka hyötyvät metsänpoltosta ja toiset taas ovat niistä täysin riippuvaisia, kertoo tutkija Tero Toivanen.
      Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi monet kuoriaiset ja sienet. Leivonmäen Syyssaaressa, jossa metsää poltettiin kuutisen vuotta sitten 15 hehtaarin verran kukoistavatkin tällä hetkellä mm. kuoriaisiin kuuluva latikka sekä monet käävät ja sienet kuten taulakääpä sekä  taantunut pikipallosieni. Pikipallosieni puolestaan on elintärkeä esimerkiksi kuoriaisiin lukeutuvalle isokelokärsäkäälle, joka käyttää vain tätä sientä ravinnokseen. Metsäpalojen vähenemisen myötä laji on kadonnut tai ainakin tullut hyvin harvinaiseksi suuressa osassa Etelä-Suomea.
      – Lyhyen aikavälin tavoitteena on lajiston elvyttäminen. Pitkällä aikavälillä taas pyritään luontaisen kaltaiseen metsän rakenteeseen, Toivanen sanoo.

KATARIINA KALMARI