Tekstin koko
Haku
| Viikko-Pohjois-Karjala | Kolumnit | Leila M. Luukkainen | 25.06.2008 |
| Kyläkaupan rappusilla |
|
Minun ikäiseni ja minua vanhemmat muistavat lapsuudestaan penninnallet. Ne olivat karkkeja, jotka kumosivat sanonnan: ei kahta hyvää yhdessä -hyvää ja halpaa. Varsinkin, kun niitä osti Siitosen kaupasta Purujärvellä ja jos oli niinkin paljon rahaa kuin kokonainen markka ja jos tiskin takana oli Matti Siitonen. Matti Siitonen ei nimittäin viitsinyt ruveta laskemaan sataa penninnallea yksin kappalein ja niinpä hän mittasi pussiin sata grammaa karkkeja. Me lapsetpa maltoimme karkit laskeakin, kun saatiin pussi kouraan. Niin me tulimme tietämään, että me voitimme kaupassa - nalleja oli aina tällä keinoin ostettuna reilusti toista sataa! Penninnalleja ja Siitosen kauppaa olen ajatellut näinä päivinä kahdesta syystä. Folkswagen on lähdössä Kyläkaupan rappusilla -kiertueelle maakuntaan. Samannimisen levyn nimikappale on niin itkettävän hieno, etten yritäkään sitä kuvailla - kuunnelkaa itse. Toiseksi Kesälahden Varmossa on tapahtunut ihmeitten ihme: siellä on avattu suljettu kyläkauppa. (Olisipa riemujen riemu nähdä, että jollekin suljetulle kyläkoululle kävisi samoin...) Varmon kyläkauppa on vanhan kyläkaupan näköinen niin ulkoa kuin sisältäkin. Puoti on pieni, tavarat ovat hyllyillä tiskin takana seisovan myyjän takana, oven suussa on tuoleja tarinoimaan jääviä asiakkaita varten. Niin on kyläkaupoissa aina ollut ja mukavaa oli nähdä, että on vieläkin. Ero entiseen on siinä, ettei puodin nurkassa saa enää juoda kaljaa eikä polttaa tupakkaa niin kuin ennen oli yleisenä tapana. Irtomaitoa Varmon kaupasta ei voi ostaa niin kuin Siitosen kaupasta voi. Lähiruokaa ainakin naapuripitäjän luomujauhojen muodossa valikoimasta kyllä löytyy. Hyvä sekin. Uusvanhan kyläkaupan uumenista ei löydy vanhaa tavaraa. Kaikki on tuoretta ja tikissään niin kuin missä tahansa kaupassa. Niin ei ollut aina kyläkaupoissa, jotka olivat olleet kymmeniä vuosia samoilla sijoillaan. Niiden varastoihin oli kertynyt vaikka mitä mielenkiintoista, ajan patinoimaa ja menneistä ajoista kertovaa tavaraa. Esimerkiksi Kesälahden Aittolahdessa vielä 80-luvulla täysillä toiminut Hamnströmin kauppa oli sellainen paikka. Itsekin onnistuin hankkimaan Hamssin kaupasta - niin kuin nimi oli paremmin kesälahtelaiseen suuhun sopivaksi muotoutunut - koripallokengät, kuusikymmenluvun farkkuja ja muuta hauskaa. Ne olivat iästään huolimatta täydessä tikissään, laatutavaraa. Toisin olivat ne paperipusseihin pakatut Venus-merkkiset kondomit, jotka me löysimme suureksi riemuksemme kaupan ylimmältä, melko pölyttyneeltä hyllyltä tuoreena avioparina nuoruuteni aviomiehen kanssa. Mieheni täti oli näet kauppias ja hän oli pestannut meidät muutamaksi tunniksi puodinpitoon jonain kesäisenä päivänä ja mehän romelehdimme kaikki hyllyt ja laatikot, niin kuin mitkä tahansa keskenkasvuiset, uteliaat lapset kuunaan. Emme me niihin reikiä pistelleet - älkäähän luulkokaan, vaikka se olisi voinut olla Kesälahden lapsilykyn kannalta hyväkin teko. Ei, me puhaltelimme niitä ja nauroimme selekäkekkanaurua, kun ne pasahtelivat rikki muutamasta hönkäyksestä. Tätä emme tietenkään tehneet asiakkaiden aikaan vaan luppoaikana. No, toivotaan, ettei Varmon kyläkaupassa ole myyjällä luppoaikaa lainkaan vaan että kyläkaupan ovi käy tiuhaan ja iloisesti niin että tavara hyllyiltä vaihtuu eikä ylähyllykään jää pölyttymään. Ja kylän lapsilykyn nimissä olisi ehkä hyvä etsiä jostain Hamssin kaupan tapaisen kaupan vanhat jäämistöt, niin että saattaisi se naapurissa oleva vanha kyläkoulukin vielä virota henkiin... Leila M. Luukkainen 
|
| Tulosta | Lähetä kaverille |
DemariTV
Tatuointia kannattaa harkita huolella (kesto 2:56)
Työmarkkinoilta
