Ei uraanilouhoksille
Karjalaisen vaalikone hämmästytti uraanikysymyksen osalta. Kokoomuksen suuri kannatusluku oli odotettu, onhan uraanin louhinta raakaa sijoitusbisnestä ympäri maailman. Sen sijaan pari muuta kommenttia ihmetyttää kovasti.
Erityisesti keskustaa edustavan Pekka Rädyn sanailu työpaikoista, joita uraanikaivos toisi. Samoin mainitsi Pirjo Rämänen. Enempää eivät voisi arviot mennä vikaan. Uraanilouhos, mikä on näiden valtavien louhintapeltojen kaivosta oikeampi nimitys, ei toisi juurikaan työpaikkoja maakuntaamme, sen sijaan se todella veisi niitä niin alkutuotannosta kuin matkailustakin. Maanviljelys kokonaisuudessaan, marja-, vilja-, ja maitotuotanto kävisi turhaksi. Valistunut nykyihminen ei osta ruokaa, joka on tuotettu uraanilouhosalueella.
Maakuntamme maine puhtaan ruoan ja luonnon osalta olisi näin mennyttä ja asumiskelvottomiksi muuttuvilta alueilta joutuisimme lähtemän evakkoon. Järvet, joet ja pohjavedet pilaantuisivat enemmin tai myöhemmin. Pekka Rädylle tiedoksi, että minä olen muuttanut kotiseuduilleni pysyvästi, jäädäkseni, eikä se ole mahdollista silloin, jos Eno ja Kontiolahden alueilla aloitettaisiin uraanin louhinta. Sen lisäksi, että meiltä pilattaisiin kotiseutumme asuinkelvottomaksi, niin tuon tihutyön tekisivät ylikansalliset yritykset. Ne eivät meidän ympäristöstä kovin suurta huolta kanna. Suomalaiset eivät näistä malmeista hyötyisi. Tulijat korjasivat sen, mistä maksetaan, omaan talteensa ja jättäisivät ikuisesti saastuttavat perkkeet meille. Työpaikat, ne harvat, menisivät pääasiassa ammattinsa jo osaaville siirtotyöläisille ja uraani, niin kuin muutkin malmivarantomme Pampalon kultaa myöten ulkomaiselle yritykselle. Yhteinen, valtion kautta meille veronmaksajille kuuluvat mineraalivarantomme, on annettu valua ulkomaisiin käsiin. Tällä menolla maamme on köyhä ja siksi jää, jos kultaa kaivannet tai mitä muuta kaivannaista tahansa. Outokummun omaisuus myytiin sijoittajalle yhdellä eurolla, nyt sinne haahuillaan ympäristöministerimme tuella uraanilouhosta. Onko meillä vielä lupa odottaa, että uraanihankkeet siellä jäävät todella vain haaveeksi? Ylikansalliset sijoittajat ovat jo kärkkymässä Talvivaaraa itselleen. Tässä maassa puhuu vain raha, muita arvoja ei vallan pitäjillä näytä olevan.
Valtavat määrät kaivosvarauksia ympäri Suomen on tehty, on sanottu, että maamme on reikäjuusto ylikansallisten yritysten jäljiltä, jos kaikki kaivoshankkeet toteutuvat. Se on totta. Missä ovat siis olleet maamme vartijat? Nyt on pikaisen muutoksen aika. Valtion on oltava ohjaimissa ja otettava taas maamme mineraali- ja malmivarat hallintaansa. Niin muuallakin tehdään. Tulevaisuudessa tarvitsemme kansallisomaisuutemme aivan itse, uraania ei toivottavasti tarvitse enää kukaan. Ei energian tuotantoon eikä aseisiin. Aloitetaan viimeinkin tehokas, uusiutuvien polttoaineiden innovointi, valmistus ja käyttäminen Pohjois- Karjalan kärkihankkeiden kautta. Se tuo aidosti meille lisää työtä ja ympäristömme säästyy järkyttäviltä tuhoilta. Kaivoslakiin on saatava nyt selkeästi kielto uraanikaivoksille. Ei minnekään Suomeen uraanikaivoksia. Meillä ei ole oikeutta pilata omaa asuinympäristöämme eikä heidän, jotka tulevat vasta vuosikymmeniä tai tuhansia meidän jälkeemme. Ahneella on tunnetusti KARVAS loppu.
Armi Rautavuori,
sdp:n eduskuntavaaliehdokas
