Minna Hämäläinen, Markus Järvenpää ja Kimmo Rasila johdattelevat katsojan teatterin tekemisen ytimeen.
Teatterin ABC
Kuva: Robert Seger/
"Hiljaisuus on syntynyt näyttelijöiden ideasta sekä halusta tehdä omaehtoinen esitys. Hiljaisuudella ei ole ohjaajaa eikä perinteisessä mielessä kirjoittajaa tai tekstiä. On olemassa muistiinpanoja aiheesta teatterin aakkoset."
Näin kerrotaan Turun kaupunginteatterin nettisivuilla. Jokainen voi tekijälistasta arvailla eri ihmisten osallisuuden asteen. Näyttämöllä nähdään Minna Hämäläinen, Markus Järvenpää ja Kimmo Rasila.
Turun kaupunginteatteri, Sopukka - Hiljaisuus
Tekijöinä työryhmä Jarmo Esko, Nora Eriksson, Minna Hämäläinen, Markus Järvenpää, Sirkka Kemppi, Oula Kitti, Salla Kärkkäinen, Suvi Laaksonen, Sanna Malkavaara, Anna Nurminen, Kimmo Rasila, Satu Rasila, Tuomas Rissanen, Anna-Sofia Sysser, Mira Virransuo ja Paavo Westerberg
Alussa näyttelijäkolmikko pyörähtelee lavalla pelkän liikkeen lumoissa ja varsin tehokkaasti. Sitten tulee puhettakin mukaan ja pikku kaareen muodostava tarina Hamletin tekemisestä alkaa. Se jatkuu läpi esityksen, mutta mukana on myös paljon teatterin tekemiseen liittyvää pohdiskelua ja parodiaakin.
Hiljaisuuden ongelma on se, että näyttelijät näyttelevät näyttelemistä, eivätkä selviydy siitä aina aivan luontevasti. Kun kuitenkin ollaan rooleja eikä aitoja ihmisiä näyttämöllä, niin esitys törmäilee ongelmiin silloin tällöin. Toki mukana on herkullisia hetkiä esimerkiksi tähtiohjaajan ja näyttelijöiden kommunikoinnin puutteiden esittelyssä.
Hiukan tempputeatteriksi esitys menee, kun nykyään niin tavanomaista video-osuutta viljellään yltäkylläisesti. Samalla kurkistetaan kulissien taakse, jos se nyt jaksaa jotain kiinnostaa. Hiljaisuus taiteilee oikeiden asioiden ja vitsin välillä eikä aina tiedä mihin suuntaan on menossa.
Ehkä väkinäisimmät osuudet ovat siunaantuneet Minna Hämäläiselle, joka ahkerana teatterimummona kuvailee Turun kaupunginteatterin vaiheita. Katsomossa kuuluu kiusaantunutta kahinaa näiden kohtausten aikana, vaikka teatterin mystiikkaa selitellään laidasta laitaan.
Kohtauksien nimet heijastetaan näyttämön ylälaitaan ja mieleen jää ainakin teksti: Ei ole pieniä rooleja, on vain pieniä näyttelijöitä.
Markus Järvenpää koheltaa onnistuneesti Tsehov-parodian palvelijana ja päätyy lopulta Actors studion tv-haastatteluun. Kaikki on sinänsä viihdyttävää, mutta puolentoista tunnin esitys on kaikkiaan turhan hajanainen. Majavaksi muuttunut Hamlet olisi kaivannut ehkä tiukempaa ohjausta, nyt jäädään sisäpiirivitsin askelmille.
